Onnea Äideille !

Sain jo eilen viettää Äitienpäivää. Oli ihana päivä. Ystävättäreni oli vieraisilla pitkästä aikaa ja poikani lupautui meille kokiksi ja valmisti meille erittäin maistuvan aterian. Voin vain Kiittää.

Äiti....muisto omalle äidille...

Joel Hallikainen - Äidille (Live!)

Huomenna on meidän kaikkien Äitienpäivä...Haluan jo näin etukäteen jakaa tämän kaikille äideille.

.....Yksinäinen yöni on...

Olen tässä vuorotellen kuunnellut Voice of Finland-kilpailun laulajien  ja valmentajien
musiikkia. Laurin tää biisi koskettaa mua.

♥♫Very relaxing music - Hyviä Öitä kaikille..♥♫

Kevään kunniaksi

Yö itkee..ikävää

Elastinen - Irrallaan

Elastinen hurmas meidät kaikki ...ainakin mut.

Sunnuntai musiikkia...

Tule ostamaan,
mä myynnissä oon.
Monta hyvää rakkautta,
rikottuina taskussa.
Kaupan päälle saat.

Tule hakemaan,
mä valmiina oon.
Muistot muovikasseissa,
sydän matkalaukussa.
Valmis muuttumaan,
vie mut kotiin.

Vie mut kotiin uudelleen,
laita mun pää ja sydän paikoilleen.
Koske mua niin, etten voi enää unohtaa,
kuka on se joka minut omistaa.
Vie mut kotiin.

Millä hinnalla mut viereesi saat?
En mä pyydä liikoja.
Pyydän palan taivasta,
ja pari suudelmaa.

En anna takuita, nyt riskillä vaan.
Rakkaus saattaa satuttaa.
Muista, ettei vaihtaa saa,
jos alkaa kaduttaa.
Vie mut kotiin.

Vie mut kotiin uudelleen,
laita mun pää ja sydän paikoilleen.
Koske mua niin, etten voi enää unohtaa,
kuka on se joka minut omistaa.

Ja mä teen parhaani ja enemmänkin,
et sä et pety milloinkaan,
vannon sen.
Sä korjasit mut taas.

Vie mut kotiin uudelleen,
laita mun pää ja sydän paikoilleen.
Koske mua niin, etten voi enää unohtaa,
kuka on se joka minut omistaa.
Kuka on se joka minut omistaa.
Vie mut kotiin.

Tunnustus..ja -haaste

Sain tämän ihanan tunnustuksen    orvokki4you  -blogin Orvokilta.  Kiitos ihanasta yllätyksestä!  

Tunnustus on tarkoitus jakaa eteenpäin viidelle blogille, joilla on alle 200 lukijaa. 

Olen aina rakastanut luonnon kauneutta ja arvostan suuresti niitä, jotka sitä kuvaavat kauniisti.

Siksi haluan antaa tämän tunnustuksen, upeita, mestarillisia kuvia laukovalle viisikolle;   

                                                          Iines
                                                              Tarja 
                                                           Kaarnikka
                                                             Tiitsa
                                                           Valokki

Onko ulkonäöllä väliä...?!

Annan blogissa oli hyvä juttu otsikon aiheesta ja sitä lukiessani muistui yks oma kokemukseni mieleen ja lupasin kirjotella siitä myöhemmin.

Elettiin...jotain.. 80-luvun loppupuolta. Avioerostani oli jo 8 vuotta. 
Silloin ei ollut mulla tietsikkaa ja muutenkin elettiin aikaa, jolloin laitettiin lehtiin kirjeenvaihtoilmoituksia ja sit odotettin pamppailevin sydämin, että tuleeko vastauksia.

Laitoin ilmoitukseksi puhuttelevan runon, jossa pyydettiin syystuulta ravistelemaan minua, että se veisi mennessään ikävän ja ahdistusta tuovan kaipauksen. Siinä myös pyysin, että löytäisin rakkauden joka ei panene  ja siinä ikävöitiin ihmistä, läheisyyttä, joka on totta. 

Sain vastaukseksi  ehkä 8-9 kirjettä, joista yksi oli ehdottomasti ylitse muiden. 
Se oli hyvin lämminhenkinen ja puhutteleva. No, sit vaan vastaamaan ja soittelimme 2-3kuukautta ennen ensi tapaamista  ja juttua riitti ja molemmat tunsimme olevamme samalla aaltopituudella. Hän oli 1vuotiaan pojan yksinhuoltaja, vaimo kuollut aivoverenvuotoon,  pian lapsen syntymän jälkeen.
Aloimme suunnitella tapaamista...asuimmekin suhteellisen lähellä toisiamme. Luottavaisena maalta muuttaneena suostuin, että hän tulee käymään luonani, poikansa kanssa.
Ovikello soi ja oven avattuani..käytävä oli muuten pimeä, paitsi lyhty joka loisti himmeää valoaa...oli miehen kädessä..lyhdyn takaa kuului ääni; iltaa.. tuon valoa tupaan.
Hämmensi mut täysin ja seuraavaksi, taktinen veto, huomioni kiinnittyi pieneen taapertajaan, joka oli aivan suloinen.
Sisälle tulon jälkeen vasta katsoin tarkemmin itse miestä..ja taas hämmennyin.....

Nyt olisi sopiva hetki katsoa videosta...ainoastaan.... kuva kolmansista silmälaseista....niin ehkä ymmärrätte mua. 
Hänen lasinsa olivat juuri tuollaiset, joidenka läpi silmät pullottivat.. Ehkä sen vuoksi hän vältteli katsekontaktia ja mulla oli vaikeuksia katsoa. ( mulle katsekontakti on hyvin tärkeä asia )
No, joimme kahvit ja enimmäkseen leikin lapsen kanssa. Poislähtiessään hän taisi sanoa, että hän mielellään näkisi mut uudestaan.

Jatkoimme soittelua lasten nukahdettua ja silloin aina synkkasi, puheissa, tosi hyvin. 
Mietin silloin yksinäni juuri tätä aihetta; onko ulkonäöllä väliä...Olin usein itsekin sanonut, ettei ole, mutta....
Päätin, että nyt mun sit pitää todistaa itselleni, ettei sillä ole väliä.

Tapailimme..enimmäkseen hänen luonaan..usein hoidin hänen poikaansa, että hän sai tehtyä jotain työjuttujaan. Mutta aina tuli tuo pullonpohja-silmälasi efekti sotkemaan...kaikista yrityksistä huolimatta olimme kosvokkain kuin vieraat ja puhelimessa kuin tutut konsanaan. Ajattelin...kyllä se ajan myötä muuttuu, koska hän on aivan mahtava ihminen...Mutta ei muuttunut..
Kerran olin taas hoitamassa hetken tätä pientä poikaa ja hän taapersi kokoajan kannoillani ja kun menin vessaan..niin pieni ääni oven takaa sanoi monta kertaa: Äitii,äiti.
Silloin havahduin..en voi leikkiä tuon pikkuisen elämällä, vaan mun on tehtävä ratkaisuni.
Kertoessani miehelle, hän oli pettynyt ja sanoi uudelleen, ettei hän halua minusta ystävää, koska hän oikeasti etsii elämänkumppania.
Joskus  olen muistellut...ja päätynyt lopputulokseen; mitä kummallisimmat asiat kahden ihmisen välillä voivat saada aikaan, lukittuneen tilanteen..eikä siinä järjellä ole mitään asiaa..tunne reaktioita on vaikea selitellä. 
Ehkä en ollut tarpeeksi kypsä...tiedä häntä.. 
Niin että on sillä ulkonäöllä sen verran merkitystä, että se yhteinen kemia saa jonkinlaisen kipinän..roihuun päästyään..ei sillä sit ole enää väliä... Vai onko..?
Ehkä en ollut valmis kohtaamaan läheisyyttä, joka on totta...vaikka siitä haaveilinkin.