Voimmeko muuttua..!?

Läheisen ihmisen kuolema, lamautti mua.

Hieman toivuttuani aloin miettiä, oliko lamaantuneelle tunteelleni muutakin syytä kuin suru.

Kerroin aiemmissa teksteissäni..kirja-referointien yhteydessä, että omaan Lapseeni on ollut talletettuna monia epävarmuus. hylkäämistekijöitä. Yksi niistä oli äitini tapa reagoida lastensa tappeluun, hän ilmoitti meille aina, haluavansa kuolla, jos emme lopeta nahisteluja.

Lisäksi hän aina samoissa yhteyksissä uhkasi jättää meidät. Lapseemme tallentui silloin kauhua,  jättämisen pelkoa ja Vanhempaamme ristiriitaista käytöstä äidiltämme.

Ko. asiat olivat nuorena mielessäni yhtenä sekamelskana, josta en tahtonut saada mitään tolkkua. Luettuani ko. kirjan ja mietittyäni kovasti asioita omalta kohdaltani, sain asioita järjestykseen.

Mutta riittävän stressin alaisena Aikuinen kuitenkin voi laamaantua siinä määrin, että tunteet ottavat epäasianmukaisesti vallan. Niin kai kävi hetkeksi mullekin.

Rajat Aikuisen, Vanhemman ja Lapsen välillä ovat välillä hauraat, joskus epäselvät ja herkkiä sellaisten, eteen tulevien signaalien vaikutuksille, jotka ovat omiaan luomaan uudelleen tilanteita, joita koimme lapsuuden avuttomina, riippuvaisina päivinä.

Silloin kirjan lukemisen jälkeen, loin omaan Aikuiseeni pohjaa, että voin jatkuvasti tehdä työtä, joka koostuu vanhojen tietojen tarkistamisesta, niiden kelpuuttamisesta tai hylkäämisestä ja niiden arkistoimisesta tulevaa käyttöä varten.

Ei se ole aina ollut helppoa, mutta olen huomannut, että kohdallani se on ollut ainoa tapa muuttua, taspainottua.

Mikäli tämä toiminta sujuu joustavasti ja mikäli se mitä yksilölle on opetettu ja se mikä on todellista, ovat suhteellisen ristiriidattomia, tietokoneemme voi vapaasti ryhtyä uuteen tärkeään toimintaan, luovaan toimintaan.

Mun Lapseni oli pitkään jollain tapaa tukahdetussa tilassa, ehkä myös virikkeettömässä ja kesti kauan ennekuin löysin luovuuttani takaisin.

Luovuus syntyy Lapsen uteliaisuudesta, aivan kuin Aikuinenkin. Lapselta saadaan halu ja Aikuiselta keinot.

Luovuuden olennainen edellytys on se, että tietokoneellamme riittää aikaa siihen. Jos aivomme joutuvat puurtamaan vanhan aineiston parissa, uusille asioille ei riitä aikaa. Eli kun on kerran tarkistanut ja silloin tällöin päivittänyt Vanhemman ohjeet ja säännöt, niistä tulee automaattisia ja meille jää aikaa luovaan toimintaan.

Muuttumisemme voi alkaa, jos ymmärrämme iteämme, omaa elämänasennettamme. Hyvin varhain meistä jokainen, lapsuudessa, on päätellyt; minä en ole ok- te olette ok. Tämä asenne  on usein hänen elämänsä   määräävin päätös. Se tallentuu pysyvästi hänen mieleensä ja vaikuttaa kaikkeen, mitä hän tekee.

Koska se on päätös, se voidaan muuttaa tekemällä uusi päätös. Mutta ei, ennenkuin se ymmärretään.

Ko. kirjahan perustuu transaktioanalyysiin, joka luokittelee neljä elämänasennetta, jotka yksilö voi omaksua itsensä ja toisten suhteen;

1. minä en ole Ok- sinä olet Ok

2. minä en ole Ok- sinä et ole Ok

3. minä olen Ok- sinä et ole Ok

4. minä olen Ok- sinä olet Ok

Kirjan kirjoittajan pielipide on, että toisen ikävuoden lopussa tai jossakin vaiheessa kolmannen elinvuoden aikana lapsi on valinnut yhden noiden kolmen ensimmäisen  asenteen joukosta.

Minä en ole Ok- sinä olet Ok on ensimmäinen kokeileva päätös, joka perustuu ensimmäisen elinvuoden kokemuksiin. Toisen ikävuoden lopussa tämä asenne on joko vahvistunut ja lapsi on omaksunut sen, tai sitten se on antanut sijan toiselle tai kolmannelle asenteelle.

Kun lapsi kerran on ratkaissut asenteensa, hän pysyy siinä ja se hallitsee kaikkea, mitä hän tekee. Se pysyy hänen asenteenaan koko elämänsä ajan, ellei hän myöhemmin tietoisesti vaihda sitä neljänteen asenteeseen; Minä olen Ok- Sinä olet Ok. Ihmiset eivät  muuttele asenteitaan edestakaisin. Ratkaisu kolmen ensimmäisen asenteen välillä perustuu kokonaan siihen, saako lapsi "sivelyä" ..hellyyttä vai ei, toisin sanoen kokeeko hän toisen ihmisen hellyyden antajaksi vai ei.

Kaikki kolme ensimmäistä asennetta ovat ei-verbaalisia ratkaisuja. Ne ovat päätelmiä, eivät selityksiä, toisin sanoen ne ovat Aikuisen hyvin pienessa ihmisessä suorittaman tietojenkäsittelyn tulos.

Siis päätös...päätöksiä joudumme tekemään jatkuvasti. Joskus se on vaikeaa, joskus taas helppoa.

Joskus tuntuu, että pyörittelee samaa asiaa mielessään yhä uudelleen ja uudelleen. Näin varsinkin silloin, jos oma tietokoneemme on mennyt epäkuntoon keskeneräisten toimintojen ja tekemättömien päätösten tukittua sen.

Ensimmäinen askel näiden kummankin  vaikeuden voittamisessa on sen oivaltaminen, että jokaiseen päätökseen sisältyy kolme eri sarjaa tietoja, jotka on käsiteltävä.

Ensimmäinen sarja tietoja on Vanhemmassa, toinen Lapsessa ja kolmas Aikuisessa. Vanhemman ja Lapsen tiedot ovat vanhoja, Aikuisen tiedot edustavat ulkoista todellisuutta sellaisena kuin se on olemassa nykyhetkenä ja siihen liittyy lisäksi suuri määrä tietoja, jotka ovat kerääntyneet menneisyydessä. Vain Aikuinen voi tarkastella asiallisesti kaikkia tietoja ja hankkia  niitä lisää.

Meissä oleva Lapsi kaipaa varmuutta. Lapsi haluaa tietää, että uusi päivä koittaa joka aamu...että paha aina  lopulta saa palkkansa, mutta Aikuinen voi hyväksyä sen tosiasian, että tällaista varmuutta ei aina ole.

 

Miksi ihminen haluaa muuttua ?

On kolme asiaa, jotka saavat ihmiset haluamaan muuttumista ;

1. heihin koskee riittävästi..on tullut hakattua päätä seinään riittävästi....

2. on eräänlainen hidas epätoivo ja ikävystyminen

3. on äkillinen oivallus, että he pystyvät muuttumaan.

Halu muuttua on ollut aina olemassa, mutta se on ollut hautautuneena EI OK-tunteen alle.

Tekstini ajatukset ja osin referoinnit,  perustuvat ThomasA Harrisin kirjaan; Minulla menee hyvin, entä sinulla.

Kuinka pysyä Aikuisessa.

Jatkoa edelliseen tekstiini.

Kuinka on mahdollista konflikti-tilanteissa säilyttää malttinsa ja pystyä arvioimaan tilanteita, päästämättä oman sisimmän Vanhemman tai Lapsen tallenteita pomppaamaan päälle, vaan Aikuisen
mielenmaltilla selviämään tilanteista.

Aikuinen kehittyy meissä myöhemmin kuin Vanhempi ja Lapsi ja sillä näyttää olevan vaikeuksia noiden kahden kiinnisaamisessa lähes koko elämän ajan.
Vanhempi ja Lapsi hallitsevat ensisijaisia voimavirtoja, joilla on taipumus kytkeytyä päälle automaattisesti vastauksena ärsykkeisiin.
Ensimmäinen keino Aikuisen voiman vahvistamisessa onkin herkistyä Vanhemman ja Lapsen signaaleille.
Tunteiden herääminen on yleensä viitteenä siitä, että Lapsi on tarttunut koukkuun. Oman lapsensa tunteminen, omien EI OK-tunteiden herkkä tajuaminen on ensimmäinen edellytys Aikuisen asialliselle tietojen käsittelylle. Kun ihminen on tietoinen siitä, että nämä ovat oman Lapsen EI OK-tunteita, hän voi olla ulkoistamatta näitä tunteita toimintaan. Laskemalla kymmeneen riittää hyvin..asian käsittelyyn ja viivyttää automaattista vastausta niin, että Aikuinen voi pitää tilanteen hallinnassaan.
Silloin kun olet epävarma, jätä tekemättä..se on hyvä keino Lapsen tuhoavien reaktioiden rajoittamiseen.
Aristoteles on kuulemma sanonut, että pidättyminen on todellinen voimannäyte...sillä aikaa Aikuinen ehtii laskea asianmukaiset vastaukset.

Lainauksia samasta kirjasta..kuin aiemminkin..näissä ajatuksissa.

Keinoja Aikuiseen kommunikaatioon..

Jossain aiemmassa yhteydessä toin joskus esiin, kirjan joka on  auttanut mua, rakentaessani omaa aikuista mieltäni, tasapainoisemmaksi.

Kirjan nimi on ;Thomas A Harris; " Minulla menee hyvin, entä Sinulla ?"
Osa seuraavasta tekstistäni on referoitu ko. kirjasta.


Kirja perustuu käsitykseen, että jokaisessa meissä on olemassa kolme eri tilaa, jotka vaikuttavat miten me asioita käsittelemme ja miten niihin reagoimme. 
Jokaisessa yksilössä on tavallaan edelleenkin jäljellä se sama pieni persoona, joka hän oli kolmivuotiaana. 

Hänessä on myös hänen omat vanhempansa tai ihmiset, jotka ovat olleet vanhempien asemassa. Nämä molemmat tilat ovat pysyvästi hänen aivoissaan, kuin nauhoituksina koetuista todellisista
sisäisistä ja ulkoisista tapahtumista, joista kaikkein merkitsevimmät ovat tapahtuneet viiden ensimmäisen elinvuoden aikana.

On olemassa vielä kolmas tila, joka poikkeaa näistä kahdesta; Aikuinen. Kahta ensiksi mainittua kutsutaan Lapseksi ja Vanhemmaksi.

Nämä olemisen tilat eivät ole rooleja, vaan psykologisia realiteetteja. 
Tietty tila viriää mielessämme, kun siihen liittyvät nauhat menneisyyden tapahtumista alkavat uudelleen pyöriä. Tähän tallennettuun aineistoon kuuluvat todelliset ihmiset, todelliset ajat, todelliset paikat, todelliset ratkaisut ja todelliset tunteet.

Vanhempi on siis tila, johon on tallennettuna nauhakokoelmina aineistoa yksilön ensimmäisten viiden elinvuoden ajalta , hänen havaitsemista ulkoisista tapahtumista, joita hän piti kiistattomina tai jotka tapahtuivat hänen voimatta mitään . Nämä tiedot on tallennettu sellaisinaan ilman minkäänlaista muokkausta. 
Niimpä jos todelliset vanhemmat olivat vihamielisiä ja tappelivat kokoajan, lapsi tallensi aivojensa arkistoon riidan ja tappelun ja sen kauhun, joka hänessä heräsi, kun hän näki niiden ihmisten, joista hänen eloonjäämisensä riippui, tuhoavan toinen toisiaan.
Vanhempaan on talletettuina  kaikki kehoitukset ja säännöt ja lait, jotka lapsi on kuullut vanhemmiltaan tai nähnyt heidän esimerkeistään. Sinne on myös talletettuina onnelliset muistot, äidin hyväilyt, hellät sanat, ylpeän isän iloiset ilmeet. 
Merkitsevää on se, että olivatpa säännöt hyviä tai huonoja järkevän etiikan valossa, ne tallennetaan totuuksina.
Vanhemman huono ominaispiirre on se, että siihen on uskollisesti telletettu kaikki epäjohdonmukaisuudet, mitä lapsen vanhemmat ovat hänelle sanoneet. 

Kaikki mikä on kerran tallennettu..sitä ei voi pyyhkiä pois ja kaikki nuo nauhat voivat alkaa pyöriä uudelleen missä vaiheessa tahansa koko yksilön elämän ajan.

Kun nämä Vanhempaan tallentuvat tapahtumat ovat ulkoa tulevia, niin ihmismieleen tallentuu myös sisäisten tapahtumien tallentamista. Tälle nauhalle tallentuvat pienen ihmisen reaktiot siitä mitä hän kuulee ja näkee. Juuri tämän näkemiseen, kuulemiseen, tuntemiseen ja ymmärtämiseen liittyvän tiedon voi määritellä; Lapseksi.
Lapseen on tallennettu laaja varasto myönteisiä tietoja. Tässä Lapsessa asuu luovuus, uteliaisuus, kokeilun ja tiedon halu, tarve koskettaa, tuntea ja kokea ja siihen on tellennettuina ensimmäisten oivallusten ja keksintöjen alkuperäiset riemun tunteet.
Lapsuusaikana meihin kohdistuu paljon odotuksia, vaatimuksia, hyväksytyksi tulemisen toiveita. Jos ei tule hyväksytyksi, niin lapsi hyvin pienenä muodostaa kielteisten tunteiden pohjalta ajatuksen ; Minä en ole OK. 
Kun meille kaikille muodostuu näitä  ei ok-tuntemuksia, vaikka olisimmekin hyvästä perheestä, niin voimme vain kuvitella, minkälainen taakka on lapsella, joiden vanhemmat ovat laiminlyöneet, kohdelleet huonosti tai olleet heille julmia.

Joskus saatamme joutua tilanteisiin, joissa olemme mahdottomien vaihtoehtojen edessä, nurkkaan ahdistettuna joko todellisuudessa tai ainakin oman käsityksemme mukaan. Nämä tilanteet  vetävät Lapsen esiin ja saavat torjutuksi tulemisen ja hylätyksi tulemisen tunteet heräämään jolloin elämme uudelleen myöhäisemmän muunnelman pienen lapsen alkuperäisestä depressiosta.
Silloin Lapsi on ottanut ihmisen valtaansa, hän on tunteidensa armoilla. Silloin hänen vihansa vie voiton järjestä, silloin hänen Lapsensa on ottanut ohjat käsiin.

Jos meillä  siis jo 5-vuotiaana on kokoelma kokemuksia, jotka ovat pysyvästi ja väistämättömästi tallennettuina Vanhempaan ja Lapseen, niin minkälaisia toiveita meillä on muuttumisesta tai miten opimme suhtautumaan asioihin aikuisemmin.

Kolmas elementti oli siis; Aikuinen.
Aikuisen aineistoa alkaa kasaantua tuloksena lapsen kyvystä itsenäisesti huomata, mikä elämässä eroaa, hänen Vanhempaansa sisältyvästä "opetetusta" käsityksestä ja hänen Lapseensa sisältyvästä omien tunteiden perusteella syntyneestä käsityksestä.
Aikuinen kehittää elämästä ajatteluun pohjautuvan käsityksen, joka perustuu tietojen keräämiseen ja tietojen käsittelyyn.
Aikuisen tehtävänä on pääasiallisesti muuttaa ärsykkeet tiedoksi ja käsitellä ja lajitella tätä tietoa aikuisemman kokemuksen perusteella.
Aikuinen on kuin tietojenkäsittelykone, joka työntää ulos ratkaisut arvioituaan ja käsiteltyään ensin tiedot, jotka ovat tulleet kolmesta eri lähteestä; Vanhemmasta, Lapsesta ja Aikuisen aikaisemmin ja parhaillaan keräämästä aineistosta. 
Eräs Aikuisen tärkeitä tehtäviä on tutkia ja päivittää omaan Aikuiseen ja Lapseen tallettamia aineistoja. Päämääränä ei ole päästä eroon niistä, vaan olla vapaa tutkimaan näitä molempia aineistoja. 
Mikäli vanhempien antamat ohjeet ovat realistisia, lapsi oman Aikuisensa kautta näkee elämän jäsentyneenä, hänessä kehittyy kokonaisuuden taju.

Lukiessani ensi kertaa tätä kirjaa, olin alle 25vuotias..nyt sellaillessani huomaan kirjoittaneeni sivun marginaaliin; "se on vaikeaa, mutta kannattaa yrittää" ja alleviivattuna oli lause;
Ryhtyessämme tunnistamaan ja erottamaan näitä kolmesta eri lähteestä tulevia tietoja me alamme tuoda järjestystä tunteiden ja päättämättömyyden kaaokseen. Kun nämä kolmesta eri lähteestä tulevat tiedot on kerran erotettu toisistaan, Aikuinen voi tutkia niitä nähdäkseen, mitkä niistä ovat pitäviä.

Mitä herkemmin ihminen tajuaa oman Vanhempansa ja Lapsensa, sitä itsenäisemmäksi ja voimakkaammaksi Aikuinen kehittyy.
Eräs hyödyllinen tapa vaikeassa vuorovaikutuksessa on yrittää nähdä toisessa ihmisessä pieni tyttö tai poika ja puhua tuolle pienelle, ei alentuvasti, vaan rakastavaan, suojelevaan tapaan. 
Silloin kun on epävarma, kannattaa antaa hellyyttä ja hyviä sanoja. 
Sen olen kokenut hoitajankin työssä usein. Joskus potilas on tullessaan hyvin agressiivinen, vaikka on tosiasiassa hyvin peloissaan ja käy sen vuoksi heti hyökkäykseen. Olemalla hänelle ystävällinen ja pitkämielinen..ihminen ihmiselle...saavutetaan luottamus ja yleensä tilanne jatkuu sopuisasti eteenpäin.

Yhteenvetona ko. kirjassa todetaan, että vahva Aikuinen rakennetaan seuraavalla tavalla:

-  Opettele tuntemaan ja  tunnistamaan Lapsesi, sen heikot kohdat, sen pelot ja sen näiden tunteiden ilmaisemiseksi käyttämät pääasialliset menetelmät.
- Opi tuntemaan ja tunnistamaan Vanhempasi, sen varoitukset, nuhteet, sen määräykset, sen kivettyneet asenteet ja  sen näiden ilmaisemiseksi käyttämät  pääasialliset keinot.
- Yritä tajuta herkästi Lapsi toisessa, puhu tälle Lapselle, helli ja suojele tätä Lasta ja arvosta sen tarvetta luovaan ilmaisuun, samoin kuin sitä EI OK-taakkaa, jota se kantaa mukanaan.
- Laske tarpeen vaatiessa kymmeneen antaaksesi Aikuiselle aikaa käsitellä "tietokoneeseen" tulevia tietoja ja seuloa Vanhemman ja Lapsen aineiston erilleen realiteeteista.
- Jos olet epävarma, jätä sanomatta. Sinua vastaan ei voida hyökätä sen perusteella, mitä et ole sanonut.
- Rakenna oma arvojärjestelmä, et voi tehdä ratkaisuja, ellei sinulla ole eettistä viitekehystä.


Emme voi muuttaa menneisyyttä, meidän on lähdettävä siitä missä olemme nyt..tutustumalla omaan itseemme. Voimme erottaa menneisyyden nykyisyydestä vain käyttämällä Aikuistamme, joka voi oppia tunnistamaan Lapsen kirjaukset pelkoineen ja Vanhemman kirjaukset, jotka häiritsevät toistavat mennyttä todellisuutta.

Ainoa syy miksi toin tämän asian blogiini, on se että olen kauan sitten saanut, lukiessani tätä kirjaa, tasapainoisuutta omaan sekasortoiseen nuoren naisen mieleeni.