Läheisen ihmisen kuolema, lamautti mua.
Hieman toivuttuani aloin miettiä, oliko lamaantuneelle tunteelleni muutakin syytä kuin suru.
Kerroin aiemmissa teksteissäni..kirja-referointien yhteydessä, että omaan Lapseeni on ollut talletettuna monia epävarmuus. hylkäämistekijöitä. Yksi niistä oli äitini tapa reagoida lastensa tappeluun, hän ilmoitti meille aina, haluavansa kuolla, jos emme lopeta nahisteluja.
Lisäksi hän aina samoissa yhteyksissä uhkasi jättää meidät. Lapseemme tallentui silloin kauhua, jättämisen pelkoa ja Vanhempaamme ristiriitaista käytöstä äidiltämme.
Ko. asiat olivat nuorena mielessäni yhtenä sekamelskana, josta en tahtonut saada mitään tolkkua. Luettuani ko. kirjan ja mietittyäni kovasti asioita omalta kohdaltani, sain asioita järjestykseen.
Mutta riittävän stressin alaisena Aikuinen kuitenkin voi laamaantua siinä määrin, että tunteet ottavat epäasianmukaisesti vallan. Niin kai kävi hetkeksi mullekin.
Rajat Aikuisen, Vanhemman ja Lapsen välillä ovat välillä hauraat, joskus epäselvät ja herkkiä sellaisten, eteen tulevien signaalien vaikutuksille, jotka ovat omiaan luomaan uudelleen tilanteita, joita koimme lapsuuden avuttomina, riippuvaisina päivinä.
Silloin kirjan lukemisen jälkeen, loin omaan Aikuiseeni pohjaa, että voin jatkuvasti tehdä työtä, joka koostuu vanhojen tietojen tarkistamisesta, niiden kelpuuttamisesta tai hylkäämisestä ja niiden arkistoimisesta tulevaa käyttöä varten.
Ei se ole aina ollut helppoa, mutta olen huomannut, että kohdallani se on ollut ainoa tapa muuttua, taspainottua.
Mikäli tämä toiminta sujuu joustavasti ja mikäli se mitä yksilölle on opetettu ja se mikä on todellista, ovat suhteellisen ristiriidattomia, tietokoneemme voi vapaasti ryhtyä uuteen tärkeään toimintaan, luovaan toimintaan.
Mun Lapseni oli pitkään jollain tapaa tukahdetussa tilassa, ehkä myös virikkeettömässä ja kesti kauan ennekuin löysin luovuuttani takaisin.
Luovuus syntyy Lapsen uteliaisuudesta, aivan kuin Aikuinenkin. Lapselta saadaan halu ja Aikuiselta keinot.
Luovuuden olennainen edellytys on se, että tietokoneellamme riittää aikaa siihen. Jos aivomme joutuvat puurtamaan vanhan aineiston parissa, uusille asioille ei riitä aikaa. Eli kun on kerran tarkistanut ja silloin tällöin päivittänyt Vanhemman ohjeet ja säännöt, niistä tulee automaattisia ja meille jää aikaa luovaan toimintaan.
Muuttumisemme voi alkaa, jos ymmärrämme iteämme, omaa elämänasennettamme. Hyvin varhain meistä jokainen, lapsuudessa, on päätellyt; minä en ole ok- te olette ok. Tämä asenne on usein hänen elämänsä määräävin päätös. Se tallentuu pysyvästi hänen mieleensä ja vaikuttaa kaikkeen, mitä hän tekee.
Koska se on päätös, se voidaan muuttaa tekemällä uusi päätös. Mutta ei, ennenkuin se ymmärretään.
Ko. kirjahan perustuu transaktioanalyysiin, joka luokittelee neljä elämänasennetta, jotka yksilö voi omaksua itsensä ja toisten suhteen;
1. minä en ole Ok- sinä olet Ok
2. minä en ole Ok- sinä et ole Ok
3. minä olen Ok- sinä et ole Ok
4. minä olen Ok- sinä olet Ok
Kirjan kirjoittajan pielipide on, että toisen ikävuoden lopussa tai jossakin vaiheessa kolmannen elinvuoden aikana lapsi on valinnut yhden noiden kolmen ensimmäisen asenteen joukosta.
Minä en ole Ok- sinä olet Ok on ensimmäinen kokeileva päätös, joka perustuu ensimmäisen elinvuoden kokemuksiin. Toisen ikävuoden lopussa tämä asenne on joko vahvistunut ja lapsi on omaksunut sen, tai sitten se on antanut sijan toiselle tai kolmannelle asenteelle.
Kun lapsi kerran on ratkaissut asenteensa, hän pysyy siinä ja se hallitsee kaikkea, mitä hän tekee. Se pysyy hänen asenteenaan koko elämänsä ajan, ellei hän myöhemmin tietoisesti vaihda sitä neljänteen asenteeseen; Minä olen Ok- Sinä olet Ok. Ihmiset eivät muuttele asenteitaan edestakaisin. Ratkaisu kolmen ensimmäisen asenteen välillä perustuu kokonaan siihen, saako lapsi "sivelyä" ..hellyyttä vai ei, toisin sanoen kokeeko hän toisen ihmisen hellyyden antajaksi vai ei.
Kaikki kolme ensimmäistä asennetta ovat ei-verbaalisia ratkaisuja. Ne ovat päätelmiä, eivät selityksiä, toisin sanoen ne ovat Aikuisen hyvin pienessa ihmisessä suorittaman tietojenkäsittelyn tulos.
Siis päätös...päätöksiä joudumme tekemään jatkuvasti. Joskus se on vaikeaa, joskus taas helppoa.
Joskus tuntuu, että pyörittelee samaa asiaa mielessään yhä uudelleen ja uudelleen. Näin varsinkin silloin, jos oma tietokoneemme on mennyt epäkuntoon keskeneräisten toimintojen ja tekemättömien päätösten tukittua sen.
Ensimmäinen askel näiden kummankin vaikeuden voittamisessa on sen oivaltaminen, että jokaiseen päätökseen sisältyy kolme eri sarjaa tietoja, jotka on käsiteltävä.
Ensimmäinen sarja tietoja on Vanhemmassa, toinen Lapsessa ja kolmas Aikuisessa. Vanhemman ja Lapsen tiedot ovat vanhoja, Aikuisen tiedot edustavat ulkoista todellisuutta sellaisena kuin se on olemassa nykyhetkenä ja siihen liittyy lisäksi suuri määrä tietoja, jotka ovat kerääntyneet menneisyydessä. Vain Aikuinen voi tarkastella asiallisesti kaikkia tietoja ja hankkia niitä lisää.
Meissä oleva Lapsi kaipaa varmuutta. Lapsi haluaa tietää, että uusi päivä koittaa joka aamu...että paha aina lopulta saa palkkansa, mutta Aikuinen voi hyväksyä sen tosiasian, että tällaista varmuutta ei aina ole.
Miksi ihminen haluaa muuttua ?
On kolme asiaa, jotka saavat ihmiset haluamaan muuttumista ;
1. heihin koskee riittävästi..on tullut hakattua päätä seinään riittävästi....
2. on eräänlainen hidas epätoivo ja ikävystyminen
3. on äkillinen oivallus, että he pystyvät muuttumaan.
Halu muuttua on ollut aina olemassa, mutta se on ollut hautautuneena EI OK-tunteen alle.
Tekstini ajatukset ja osin referoinnit, perustuvat ThomasA Harrisin kirjaan; Minulla menee hyvin, entä sinulla.
