Anna Hanski: Kun jouluyö taas saa +Lyrics

Joulurauhaa Teille Kaikille !

Erin - Mitä tänne jää (vain elämää)

Jonne Aaron- Vain elämää- Kylmä ilman sua

Hei kaikille...ja hyvää joulun odotusta.
Olen ollut taas luvattoman kauan poissa. Sorry..

Ensimmäiset eläkekeellä-olo päivätkin ovat takanapäin...menivät kylläkin töissä.
 Eli kovasti on kysyntää ..toukokuun loppuun asti 2-3 viikkoa per kk.
Olen luvannut ja katson miltä sen jälkeen tuntuu.
Nyt on siitä kivaa kun saan itse päättää milloin haluan mennä ja kuinka pitkiä päiviä teen
.
Se olis niinku eka tekosyyni ja tokana on sit tuo kirjoittelu...valmistelen toista satukirjaa, edelleenkin siskoni saduista...ja ehkä niistä vielä joskus tulee ihan myytävä kirjakin...saa nyt nähdä miten tässä käy.

Kuten jo huomasittekin musiikista, jäin koukkuun;
Vain elämää...ohjelmaan ja näihin upeisiin tulkintoihin..
tässä yksi niistä, vaikka uskonkin, että katselitte niitä myös.
Sain kokea yhden ihanan yllätyksen poikani taholta.
 Hän vei mut konserttiin...Jesse Kaikurannan...
iki päivänä en olis moista "uhrausta" uskonut poikani tekevän vuokseni.
Oli upee tunne...mä kun edelleenkin tykkään kovasti Jessen upeasta äänestä ja tavasta tulkita lauluja tunteella.

Hyvää syksyn jatkoa..

Jesse Kaikuranta – Tuulen tuomaa

 Uutta satoa Jessen levyltä.
Tuuli tuo mulle viimeisen työ-rupeaman...torstaina palaan 12 päiväksi töihin.
Eilen sain uuden satukirjan valmiiksi, vanhimman siskoni kirjoittamia satuja, jotka kirjoitin kirjaksi.
Pitäis lähteä uimahalliin, vesijuoksemaan...en vaan meinaa millään saada moottoria käyntiin...

Hyvää syksyn jatkoa.

Kaiken antanut

Kaikkeni antanut...Jorville ;-)



Maanantaina oli sitt mun vapaaheraattareksi siirtymiseni kahvitilaisuus..suomeksi eläkkeelle...en vaan haluais sitä sanaa vielä käyttää, kun jäin piitkälle lomalle. Eka eläkepäivähän on vasta 1.12-12.
Aiemmin 3 viikkoa sitten ollessani sairaslomalla, sain virallisen näköisen kirjeen; Virka-apupyyntö:
”Pyydän sairaalan kollegalta virka-apua, eläköitymislain 35§ perusteella, työntekijämme eläkkeelle saattamiseen.
Nimi.... ja osoite...palveluvuosia 35v
Yllämainittu henkilö tulee toimittaa 13.8 klo 12 työpaikalleen.
Kyseisen henkilön tulee olla pukeutunut tilaisuuden edellyttämällä arvokkuudella.
10 .7.12.......Työkaverit ”
Ensijärkytyksen jälkeen... (virka-apupyyntö)..hymyilytti...
Siinä vaiheessa kotona...päätin tehdä heille myös viimeisen yllätyksen.
Olen aiemmin kertonutkin, että tein runokirjan suosikki runoistani, kera luontokuvien..sen lisäksi lapsenlapsilleni satukirjat kera heidän lapsuuskuvien ja ekana kirjana työpaikkani historiikkia kuvien ja tapahtumien muodossa.
Nyt tein sit lähimmille työkavereilleni viimeisistä vuosista valokuvakirjan.
Vähän jälkeen puolen päivän...ovikello soi...sitä ennen olin uskomattoman jännityksen vallassa koko aamun.
Auto tuli hakemaan, kera kahden työkaverin. Auton takaikkunassa plakaatti...vanha mummo rollaattorin kanssa ilmoitti...siirtyvänsä eläkkeelle....ja vielä kaikenlaista tilpehööriä roikkui auton perässä... Ajomatkalla ihmiset katselivat kummissaan.
Työpaikkani pääaulassa odotti...kunniakuja...tuttuja työkavereita ja iloisia yllätysvieraita. Hetki vei mennessään...iloa naurua..halaamisia.
Koko kulkue siirtyi juhlapaikalle, jossa työkaverit olivat kattaneet pöydät kauniisti.
Seuraavat hetket olivatkin upeita yllätyksiä täynnä..kauniita sanoja työajastani, ammattitaidostani,merkityksestäni työyhteisössäni, persoonastani....
Mieltä liikuttavaa ja herkistävää, lämminhenkistä...kosteaa silmää oli muillakin kuin mulla..itsellä oli liikutuksen pala kurkussa kaiken aikaa.
Ylihoitajamme, esimieheni, työkaverini olivat saaneet aikaiseksi upeita muistoja...meidän yhteisistä ajoista.
Sain sairaskeromuksen itsestäni..sisälsi kaikki puheet, hullun hauskoja kuvia ja muita juttuja.
Suurin yllätys oli takaseinälle heijastettu musiikkivideo työajastani..
alkoi soida; Aikuinen nainen mä oon ja muita lempikappaleitani, viimeisenä:
Vie mut kotiin.... silloin riehaannuin täysin ..kaikki kun tietävät kuinka paljon tykkään tuosta Jessen kappaleesta. Olen aina ollut meidän paparatsi...joten lähes kaikki kuvat olivat mun ottamiani..no en tietty itsestäni, mut muuten.
Olen vuosien aikana tehnyt paljon yhteistyötä yhden laitefirman kanssa ja sieltä oli kolmen tutun uhteistyökumppanin, edustus. Toinen komeasta miehestä lauloi; Sä kasvoit ....kaunoinen.. Oli kyllä mun tunteisiin vetoavaa. Nais-aluejohtaja,jonka olen tuntenut varmaan yli 20 vuotta, puheensa myötä luovutti mulle ihanan kukkakimpun, kera valkoisen EvaSolo-maljakon.
Puheidenpitäjät vaihtuivat ja muistelin vasta-puheenvuoroissani kaikenlaista...asiaa ja välillä asian vierestä..
Yksi iloinen yllätys tuli myös..valokuvaajan muodossa...eräs tilaisuuteen kutsumani, omaaloitteisesti kuvasi tapahtumia. En malta odottaa kuvien saamista tähän juttuun, vaan käytän näitä mitä räpsyteltiin omalla kamerallani.
Mukaan olivat saapuneet myös jo eläkkeelle siirtyneitä entisiä työkavereitani, tuoden viestiä...tää on kivaa aikaa olla eläkkeellä...nauti ja tee ihan mitä itse haluat.
Kahvittelujen lomassa, seuraamme liittyi lääkäreitä, hoitajia työnsä äärestä.
Kahvit ja kakut olivat hyviä..oma kahvini tuli juotua kylmänä... :-) aina tuli joku halaamaan tullessaan, lähtiessään...
Tärkeintähän olivatkin juuri He...ihanat työkaverini, ystäväni, yhteistyökumppanini.
Kaikki loppuu aikanaan...niin tämäkin juhla, muistoksi jäi sieluni sopukoihin paljon hyvää muisteltavaa.

Andre Rieu-Serenata..elämälle..

Kaunista kesää Teille kaikille.

Elämä voittaa... 
On pitkä aika siitä kun olen viimeksi kirjoitellut tänne.
Monta syytä...peräkkäin..sattuneita..
elämä näyttää aina välillä eri puolia..
Aina ei niin mukavia, mutta kaikesta selvitään..aikanaan. 
Nyt alkaa tuntua..kyllä tämä tästä.

Meni monta viikkoa korkean verenpaineen kanssa painiskellessa, 
ennenkuin saatiin taas tasapainoon. 
Ja kaikki alkoi siitä, että kokeilin apteekkarin suosittelemaa, 
halvempaa vaihtoehtoa, omasta lääkkeestäni. Ei koskaan enää.
Taka-alalla tietty ajatuksissani oli,tulevaisuuden pienempi rahatilanne, 
eli eläkkeelle siirtyminen... 
No, tämä halvempi lääke ei pitänyt verenpainettani lainkaan...
ja jouduin pitkäksi aikaa kierteeseen kovan päänsäryn 
yms. oireitten kanssa..eli suomeksi, pää tuntui halkeavan,
ajatus ei kulkenut,en saanut nukuttua.. Jouduin koviin tutkimuksiin, lääkityksiä lisää ja sairaslomalle. 
Nyt on kaikki tasapainossa.

Olin juuri selvinnyt  yllä olevasta, kun selkäni alkoi temppuilla. 
Koko talvenhan mun lenkkeilyä on rajoittanut hermokivut
lantion/lonkkien seudussa, jotka tulevat 200m kävelyn jälkeen. 
Kaikki tää uus juttu alkoi pienestä vihlauksesta, väärästä liikkeestä, 
seuraukset olivatkin sit vähän pelottavia. 
Mullahan on jo vuosia ollut jalkaterien puutuneisuus ja 
välillä -kivut riesana, mut nytpä ne menivätkin seuraavana aamuna ihan tunnottomiksi....pistelin neulalla....ei tuntoa... 
Kun ei kauheita virtsaus-ongelmia ollut, en lähtenyt päivystykseen. 
Lepäilin viikonlopun; pidin kylmäpakkausta, olin piikkimatolla ja pidin selkää lepoasennossa. 
Parin päivän jälkeen tunnottomuus alkoi lieventyä, kolme varvasta jäi kuiteski, tuntorajoitteisiksi. 
Menin töihin...tilanne paheni...alkoi virtsantulo-vaikeuksia 
ja oikean jalan varpaiden hermosärky....paheni.
Ei varmaan olis mennyt niin pahaksi, jos olisin suosiolla jäänyt sairaslomalle, mutta..muttta...viimeiset ajat työtä..ja itsepäinen kun olen... 
niiiin tulihan taas leikittyä omalla terveydellään.... 
Ystävät ja sukulaiset...ovat olleet suorastaan vihaisia...
hyvä etteivät hoitoon passittaneet..

No, olihan se pakko  munkin sit taas taipua, 
kun hermokipu jäi pysyvästi päälle ja alkoi raastaa ..
ja virtsausongelmatkin pahenivat. 
Ok....jäin pitkälle sairaslomalle ja työterveyslääkäri 
teki mulle viimeisen palveluksen; 
laittoi ortopedille kiireellisen lähetteen ja 
hän taas passitti magneettikuvauksiin, 
voimakkaita kipulääkkeitä oli pakko popsia, että sai edes vähän helpotusta.
Aloitin järvessä vesikävelyt säännöllisesti....ja hups....suurimmat hermokivut ovat hellittäneet, samoin ne v-ongelmat....  
Koneella istuminen pitkään saa kivut kyllä päälle....
lääkkeet olen heivannut..sekottavat päätä, niin etten tykkää...
Nyt sit jatkan kaks kertaa päivässä järvessä..nyt jo vesijuoksua.... ja odotan paranemista...lantion magneettia ja ortopedille pääsyä...
nautin kesästä ja kukkasista... Nauttikaa tekin...

Hyvää Juhannusta kaikille..!

 Kaikille oikein Hyvää Jussia !
Olen pitkän aikaa ollut linjoilta pois....terveydellisiä ongelmia....saisivat jo loppua..jotta voisin viimeiset kuukaudet olla terveenä töissä ja sit jäädä eläkkeellel

Onnea Äideille !

Sain jo eilen viettää Äitienpäivää. Oli ihana päivä. Ystävättäreni oli vieraisilla pitkästä aikaa ja poikani lupautui meille kokiksi ja valmisti meille erittäin maistuvan aterian. Voin vain Kiittää.

Äiti....muisto omalle äidille...

Joel Hallikainen - Äidille (Live!)

Huomenna on meidän kaikkien Äitienpäivä...Haluan jo näin etukäteen jakaa tämän kaikille äideille.

.....Yksinäinen yöni on...

Olen tässä vuorotellen kuunnellut Voice of Finland-kilpailun laulajien  ja valmentajien
musiikkia. Laurin tää biisi koskettaa mua.

♥♫Very relaxing music - Hyviä Öitä kaikille..♥♫

Kevään kunniaksi

Yö itkee..ikävää

Elastinen - Irrallaan

Elastinen hurmas meidät kaikki ...ainakin mut.

Sunnuntai musiikkia...

Tule ostamaan,
mä myynnissä oon.
Monta hyvää rakkautta,
rikottuina taskussa.
Kaupan päälle saat.

Tule hakemaan,
mä valmiina oon.
Muistot muovikasseissa,
sydän matkalaukussa.
Valmis muuttumaan,
vie mut kotiin.

Vie mut kotiin uudelleen,
laita mun pää ja sydän paikoilleen.
Koske mua niin, etten voi enää unohtaa,
kuka on se joka minut omistaa.
Vie mut kotiin.

Millä hinnalla mut viereesi saat?
En mä pyydä liikoja.
Pyydän palan taivasta,
ja pari suudelmaa.

En anna takuita, nyt riskillä vaan.
Rakkaus saattaa satuttaa.
Muista, ettei vaihtaa saa,
jos alkaa kaduttaa.
Vie mut kotiin.

Vie mut kotiin uudelleen,
laita mun pää ja sydän paikoilleen.
Koske mua niin, etten voi enää unohtaa,
kuka on se joka minut omistaa.

Ja mä teen parhaani ja enemmänkin,
et sä et pety milloinkaan,
vannon sen.
Sä korjasit mut taas.

Vie mut kotiin uudelleen,
laita mun pää ja sydän paikoilleen.
Koske mua niin, etten voi enää unohtaa,
kuka on se joka minut omistaa.
Kuka on se joka minut omistaa.
Vie mut kotiin.

Tunnustus..ja -haaste

Sain tämän ihanan tunnustuksen    orvokki4you  -blogin Orvokilta.  Kiitos ihanasta yllätyksestä!  

Tunnustus on tarkoitus jakaa eteenpäin viidelle blogille, joilla on alle 200 lukijaa. 

Olen aina rakastanut luonnon kauneutta ja arvostan suuresti niitä, jotka sitä kuvaavat kauniisti.

Siksi haluan antaa tämän tunnustuksen, upeita, mestarillisia kuvia laukovalle viisikolle;   

                                                          Iines
                                                              Tarja 
                                                           Kaarnikka
                                                             Tiitsa
                                                           Valokki

Onko ulkonäöllä väliä...?!

Annan blogissa oli hyvä juttu otsikon aiheesta ja sitä lukiessani muistui yks oma kokemukseni mieleen ja lupasin kirjotella siitä myöhemmin.

Elettiin...jotain.. 80-luvun loppupuolta. Avioerostani oli jo 8 vuotta. 
Silloin ei ollut mulla tietsikkaa ja muutenkin elettiin aikaa, jolloin laitettiin lehtiin kirjeenvaihtoilmoituksia ja sit odotettin pamppailevin sydämin, että tuleeko vastauksia.

Laitoin ilmoitukseksi puhuttelevan runon, jossa pyydettiin syystuulta ravistelemaan minua, että se veisi mennessään ikävän ja ahdistusta tuovan kaipauksen. Siinä myös pyysin, että löytäisin rakkauden joka ei panene  ja siinä ikävöitiin ihmistä, läheisyyttä, joka on totta. 

Sain vastaukseksi  ehkä 8-9 kirjettä, joista yksi oli ehdottomasti ylitse muiden. 
Se oli hyvin lämminhenkinen ja puhutteleva. No, sit vaan vastaamaan ja soittelimme 2-3kuukautta ennen ensi tapaamista  ja juttua riitti ja molemmat tunsimme olevamme samalla aaltopituudella. Hän oli 1vuotiaan pojan yksinhuoltaja, vaimo kuollut aivoverenvuotoon,  pian lapsen syntymän jälkeen.
Aloimme suunnitella tapaamista...asuimmekin suhteellisen lähellä toisiamme. Luottavaisena maalta muuttaneena suostuin, että hän tulee käymään luonani, poikansa kanssa.
Ovikello soi ja oven avattuani..käytävä oli muuten pimeä, paitsi lyhty joka loisti himmeää valoaa...oli miehen kädessä..lyhdyn takaa kuului ääni; iltaa.. tuon valoa tupaan.
Hämmensi mut täysin ja seuraavaksi, taktinen veto, huomioni kiinnittyi pieneen taapertajaan, joka oli aivan suloinen.
Sisälle tulon jälkeen vasta katsoin tarkemmin itse miestä..ja taas hämmennyin.....

Nyt olisi sopiva hetki katsoa videosta...ainoastaan.... kuva kolmansista silmälaseista....niin ehkä ymmärrätte mua. 
Hänen lasinsa olivat juuri tuollaiset, joidenka läpi silmät pullottivat.. Ehkä sen vuoksi hän vältteli katsekontaktia ja mulla oli vaikeuksia katsoa. ( mulle katsekontakti on hyvin tärkeä asia )
No, joimme kahvit ja enimmäkseen leikin lapsen kanssa. Poislähtiessään hän taisi sanoa, että hän mielellään näkisi mut uudestaan.

Jatkoimme soittelua lasten nukahdettua ja silloin aina synkkasi, puheissa, tosi hyvin. 
Mietin silloin yksinäni juuri tätä aihetta; onko ulkonäöllä väliä...Olin usein itsekin sanonut, ettei ole, mutta....
Päätin, että nyt mun sit pitää todistaa itselleni, ettei sillä ole väliä.

Tapailimme..enimmäkseen hänen luonaan..usein hoidin hänen poikaansa, että hän sai tehtyä jotain työjuttujaan. Mutta aina tuli tuo pullonpohja-silmälasi efekti sotkemaan...kaikista yrityksistä huolimatta olimme kosvokkain kuin vieraat ja puhelimessa kuin tutut konsanaan. Ajattelin...kyllä se ajan myötä muuttuu, koska hän on aivan mahtava ihminen...Mutta ei muuttunut..
Kerran olin taas hoitamassa hetken tätä pientä poikaa ja hän taapersi kokoajan kannoillani ja kun menin vessaan..niin pieni ääni oven takaa sanoi monta kertaa: Äitii,äiti.
Silloin havahduin..en voi leikkiä tuon pikkuisen elämällä, vaan mun on tehtävä ratkaisuni.
Kertoessani miehelle, hän oli pettynyt ja sanoi uudelleen, ettei hän halua minusta ystävää, koska hän oikeasti etsii elämänkumppania.
Joskus  olen muistellut...ja päätynyt lopputulokseen; mitä kummallisimmat asiat kahden ihmisen välillä voivat saada aikaan, lukittuneen tilanteen..eikä siinä järjellä ole mitään asiaa..tunne reaktioita on vaikea selitellä. 
Ehkä en ollut tarpeeksi kypsä...tiedä häntä.. 
Niin että on sillä ulkonäöllä sen verran merkitystä, että se yhteinen kemia saa jonkinlaisen kipinän..roihuun päästyään..ei sillä sit ole enää väliä... Vai onko..?
Ehkä en ollut valmis kohtaamaan läheisyyttä, joka on totta...vaikka siitä haaveilinkin.

Puhuva Kone - Hyvä Kiertää

Tässä vielä yks jälkikasvuni lemppareita..Tuottajana Elastisen .Rähinä Regords..
.ja siellähän tuo filmillä seikkailee. Tää on nykypäivän musaa.

 http://youtu.be/0rkpZ6Lq72w

Puhuva Kone - Lintu

Elastisen  lisäksi pojantyttäreni lemppari on Puhuva kone ja esim..tää biisi...
Ajatelkaa...nämä meidän pikkuiset...laulavat ja kuuntelevat...elämän sanomaa...

Robin fanivideo !

Olin eilen poikani perheen kanssa ja sain kuunnella aimo annoksen vanhimman lapsenlapseni lempimusiikkia;  Robinia ja Elastista...Molemmista olin aiemmin ajatellut..ei ole mun musaa..Tää sama biisi; "Ihan Helmi "..oli hänen lempparinsa.
Tänään tulin tänne blogiin pitkästä aikaa ja ajattelin tuubettaa ko.artisteja ja laittaa teille kuunneltavaksi...ja kuinkas ollakkaan Jupeta oli jo laittanut tään...siitäkin huolimatta laitan ja katson viel..Elastista..

Heidi Kyrö Syksy otos 3.mp4

Tässä on se mun tekemäni video...Heidi Kyrön kappaleesta; Syksy.

Thaimaan matka..

Hei kaikille ja kuumat terveiset Thaimaasta,

jossa olin rakkaitteni kanssa kaksi viikkoa.

Tulimme kotiin viime yönä..

enkä osaa oikein tarttua mihinkään..sekaisin aika- ja lämpöeroista.

Saatte kurkistaa muutamiin kohokohtiin kuvien muodossa.

Olin mukana kahdella reissulla..

toinen oli saarikierros merellä, 

snorklausta ja aurinkoa,

näimme merikilpinonnan ja 

paljon värikkäitä kaloja...oli upeeta.

Toinen oli iltareissu Phuketin 

FantaSea teatterinäytökseen...

se oli aivan mahtava eri taiteenalojen 

spektaakkeli..

kertomus thaimaalaisen prinssin elämästä...

sotineen, tansseineen, rakkautta, sirkusta,

 trapetsitaidetta,         

laulua ja vaikka mitä.

Siellä ei saanut kuvata, 

kameratkin takavarikoitiin esityksen ajaksi.

Kerrassaan mahtavan upea kokemus.

Aurinkoa oli melkein kaiken aikaa..

Yksi ainoa koko päivän kestävä 

sadepäivä oli ja

muutamina päivinä ripotteli hetken..

sitä ei oikeestaan huomannutkaan.

Ai niin...hierontaa ja itsensä hemmottelua...

näissä hieronta majoissa kävin ainaski kuus kertaa...pikkutytötkin tykkäsivät olla hierottavina. Pienempi nukahti kesken kaiken ja ihastutti kaikki thaihirojat hakemalla kukkasen hierojalleen ja sai palkaksi suklaakeksin.

Hotelli oli ihana ja oli kiva välillä tulla omaan rauhaan viilentämään oloaan.

Pikkasen oli sairautta; 

mulla kahden päivän mahatauti..

poissa pelistä totaalisesti.

Tytöille tuli vuorotellen suuhun,

käsiin ja jalkapohjiin rakkulainen tulehdus,

joka oli kovin kivulis. 

Syömisestä ei moneen päivään tullut mitään..

Sitt ne ihanat tapaamiset veljeni perheen            

kanssa kahtena päivänä,

ennenkuin lähtivät pois.                          

Vietimme mun synttäreitä.. 

Itku pitkästä ilosta...

juuri sinä iltana sain sen mahataudin..

onneksi vasta loppupuolella iltaa.

Uusi vuosikin vaihtui..

oli upea ravintolan järjestämä

uuden vuoden vastaanoottojuhla ja 

illalliset ja sen lopuksi komea ilotulitus.

Kuumuus oli välillä tukahduttavaa, 

mutta pikkuhiljaa siihenkin tottui.

Ainoa mistä en oikein pitänyt..oli thairuoka...

se tulinen, polttava, kaikki maut alleen peittävä.

Nuoret tykkäsivät siitä kovasti, 

lapsenlapset ja mummi eivät.

Onneksi mulla on vielä viikko lomaa..              

Oikein hyvää vuoden jatkoa teille kaikille.