Andre Rieu-Serenata..elämälle..

Kaunista kesää Teille kaikille.

Elämä voittaa... 
On pitkä aika siitä kun olen viimeksi kirjoitellut tänne.
Monta syytä...peräkkäin..sattuneita..
elämä näyttää aina välillä eri puolia..
Aina ei niin mukavia, mutta kaikesta selvitään..aikanaan. 
Nyt alkaa tuntua..kyllä tämä tästä.

Meni monta viikkoa korkean verenpaineen kanssa painiskellessa, 
ennenkuin saatiin taas tasapainoon. 
Ja kaikki alkoi siitä, että kokeilin apteekkarin suosittelemaa, 
halvempaa vaihtoehtoa, omasta lääkkeestäni. Ei koskaan enää.
Taka-alalla tietty ajatuksissani oli,tulevaisuuden pienempi rahatilanne, 
eli eläkkeelle siirtyminen... 
No, tämä halvempi lääke ei pitänyt verenpainettani lainkaan...
ja jouduin pitkäksi aikaa kierteeseen kovan päänsäryn 
yms. oireitten kanssa..eli suomeksi, pää tuntui halkeavan,
ajatus ei kulkenut,en saanut nukuttua.. Jouduin koviin tutkimuksiin, lääkityksiä lisää ja sairaslomalle. 
Nyt on kaikki tasapainossa.

Olin juuri selvinnyt  yllä olevasta, kun selkäni alkoi temppuilla. 
Koko talvenhan mun lenkkeilyä on rajoittanut hermokivut
lantion/lonkkien seudussa, jotka tulevat 200m kävelyn jälkeen. 
Kaikki tää uus juttu alkoi pienestä vihlauksesta, väärästä liikkeestä, 
seuraukset olivatkin sit vähän pelottavia. 
Mullahan on jo vuosia ollut jalkaterien puutuneisuus ja 
välillä -kivut riesana, mut nytpä ne menivätkin seuraavana aamuna ihan tunnottomiksi....pistelin neulalla....ei tuntoa... 
Kun ei kauheita virtsaus-ongelmia ollut, en lähtenyt päivystykseen. 
Lepäilin viikonlopun; pidin kylmäpakkausta, olin piikkimatolla ja pidin selkää lepoasennossa. 
Parin päivän jälkeen tunnottomuus alkoi lieventyä, kolme varvasta jäi kuiteski, tuntorajoitteisiksi. 
Menin töihin...tilanne paheni...alkoi virtsantulo-vaikeuksia 
ja oikean jalan varpaiden hermosärky....paheni.
Ei varmaan olis mennyt niin pahaksi, jos olisin suosiolla jäänyt sairaslomalle, mutta..muttta...viimeiset ajat työtä..ja itsepäinen kun olen... 
niiiin tulihan taas leikittyä omalla terveydellään.... 
Ystävät ja sukulaiset...ovat olleet suorastaan vihaisia...
hyvä etteivät hoitoon passittaneet..

No, olihan se pakko  munkin sit taas taipua, 
kun hermokipu jäi pysyvästi päälle ja alkoi raastaa ..
ja virtsausongelmatkin pahenivat. 
Ok....jäin pitkälle sairaslomalle ja työterveyslääkäri 
teki mulle viimeisen palveluksen; 
laittoi ortopedille kiireellisen lähetteen ja 
hän taas passitti magneettikuvauksiin, 
voimakkaita kipulääkkeitä oli pakko popsia, että sai edes vähän helpotusta.
Aloitin järvessä vesikävelyt säännöllisesti....ja hups....suurimmat hermokivut ovat hellittäneet, samoin ne v-ongelmat....  
Koneella istuminen pitkään saa kivut kyllä päälle....
lääkkeet olen heivannut..sekottavat päätä, niin etten tykkää...
Nyt sit jatkan kaks kertaa päivässä järvessä..nyt jo vesijuoksua.... ja odotan paranemista...lantion magneettia ja ortopedille pääsyä...
nautin kesästä ja kukkasista... Nauttikaa tekin...

"Työlki ellää"...huomisesta se taas alkaa..

Hei...kaks viikkoo meni yhes hujauksess.

Salon seudulla yli viikko..ihan maalaismaisemissa..marjassa ja

kaikkee hauskaa yhdessäoloa ystävien kanssa.

Sillä reissulla mä rakastuin...karvaseen ihanaan.....

koiruliin..hih..

Vilma on vaalea haski, joka oli hoidossa entisen työkaverini luona,

kun oma emäntä oli sairaalassa.

Olin nähnyt tämän koirulin jo kaks kertaa aiemminkin,

joten olimme vanhoja tuttavuuksia,

mutta nyt kun hän oli monet päivät seuranani puutarhamarjojen

poiminnassa ja iltaisin meidän kaikkien seurana, niin tykästyin vallan mahottomasti.Harvassa on niin tottelevaista ja viisasta koiraa...vapaana hän juoksenteli aina milloin ei ollut koiratarhassa.

Olihan siellä kaks muutakin koiraa..Kongosta peräisin..villejä..

vekkuleita.

Somerolla oli aivan ihana Nummijärvi, jossa kävimme uimassa..

kirkas vesi ja kaunis ympäristö.

Kannattaa käydä..pääsee yhdessä miesten kans saunaanki..

no oli meil uikkarit päällä.. ;-) 

Oli myös ihanaa olla nuoruus maisemissa...ystävättäreni luona,

jossa vietimme hurjasti aikaa poikani ollessa pieni...muisteltua tuli...

kaikkea...monet naurut ja hyvän mielen hyrinät... 

Marjoja tuli poimittua itselle ja muille..oma pakastin lähes täyteen..

Talvella riittää c-vitamiinilähdettä. 

Innostuin kuvaamaan ystävättäreni kukkia...kuka tunnistais mikä on nimeltään tuo sininen pieni kaunistus..oli vaikea ottaa kuvaa, kun tuuli kovasti.!??

Yllätys odotti kotona..ihan mukava sellainen..

Kelalta tuli myönteinen päätös laitoskuntoutukseen Siuntioon selkäryhmään.

Jees.. Olin melko varma, että sieltä tulee epäävä päätös, kun työaikaa on vain vuosi..

Huomenna alkaa työt.. Hyvää ens viikkoa teille virtuaali ystävät.

Hyvää Juhannusta... Kalajoen hiekat

Hei, Ystävät oikein Hyvää Juhannusta teille jokaiselle.

Olen aika harvoin käynyt koneella ..hieman kurkannut joskus.

Tietysti kesä vaikuttaa..kivempi olla ulkona,

mutta myös tuo takana ollut projektini.

Ensin laittelin kukat parvekkeelleni ja nyt se on ihana "rosecarden".

Muutama viikko sitten yks sunnuntai-aamu katselin

netin kalustekauppojen sivuja ja vertailin missä olis mua miellyttäviä huonekaluja.

Sotkasta löytyi eniten kalustetta mun makuuni.

Niimpä hyppäsin pyörän selkään ja fillaroin Sotkaan.

Ennenkuin edes itse tajusinkaan olin tekemässä huonekalukauppoja...

lähes koko kalustuksesta...ainoastaan sohvat,

jotka hankin viime talvena ja vanha mäntyinen iso sänkyni jäivät.

Tein myös diilin, että samalla vievät kaikki vanhat mäntypuiset kalusteeni pois.

Viime maanantaina tuo kallis lasti sitt kannettiin luokseni....ja osissa tietysti....

Siitä alkoi sit mun iso urakkani..

Kalusteiden saapumista odotellessa olin iltaisin maalarina...

ja varmaan maalihuuru-humalassa joka ilta... päänsärystä päätellen.

Maalasin valkoisiksi kolme sisäkkäin menevää tarjoilupöytää

ja sen ison vuoteeni...kolme kerrosta maalia...

ja kun se ei ollut vesiohenteista, niin hajuhan oli melkoinen...

Koko viime viikon, töiden jälkeen ruuvasin kalusteita kasaan..

käsipelillä..siinä hiki lensi ja lihakset ...kipeytyivät...

Viime perjantaina pyysin poikaani auttamaan mua sellasissa

jutuissa mistä en itse selvinnyt..eli lasivitriinin korkeiden ovien kiinnityksestä

ja olkkarin pöydän alatason kiinnityksestä..

molemmissa kun tarvitaan useampia käsiä.

No, poikani...tuli "koneen" kanssa ruuvailemaan...

yks sekunti ja ruuvi kiinnitetty.....

AGRRRRR...silloin kyl otti päähän...

Ei poikani auttaminen,

vaan mä tollo olin hukannut viikon, että sain kaikki tuolit,

pöydät, lasivitriinit, lipastot kasattua.

Samassa uudistus-huumassa tilasin myös elämäni ensimmäisen

taulu-tv:n ja poikani oli tarkoitus asentaa se toimimaan..

Olen jo joskus aikaisemminkin tullut siihen tulokseen,

että jostain on tipahtanut ..päälleni...huono karma...

Nimittäin...tää onneton kapistus ei suostunut inahtamaankaan..

virta tuli päälle, mutta ruutuun ei tullut edes tekstiä;

"lällä-lääää tää on maanantai-kappale"

Maanantaina soitin liikkeen takuuasioista vastaavalle...

lupasivat heti lähettää uuden tilalle ja viallisen pois....

Sitä tässä odottelen.

Asuntoni on kuin uusi...siitä hyvä mieli.

Katselin yli 30vuotta tummuvia mäntypuisia kalusteitani,

jotka toki hankkiessamme olivat juuri mieleisiäni...

nyt valkoiset luovat avaran

ja valoisan tunnelman.

Joskus vielä uudet verhot...niin se on siinä.

Vähän yli vuoden päästä, kun jään eläkkeelle,

niin ei silloin ole enää varaa ostaa uusia kalusteita.

Tää oli just oikee aika.