Eilen koitti vihdoinkin päivä, jota olen kovasti odottanut. Hain pienen kääpiö villakoira (mix) pennun.
Ilta meni ihan mukavasti..pieni varjo seurasi jalkojani..ja tv:tä katsoessa pikkuinen nukkui jalkaani painautuen.
Yö meni yllättävän hyvin.. omassa kopassa ihan sänkyni vieressä....kun käteni oli lähellä, niin kaikki oli hyvin.
Aamulenkillä jo käyty, pienen piipertäjän kanssa...varovainen joudun
olemaan kokoajan, kun vähän väliä turvaa haetaan jalkani vierestä. Leikkimieli on jo palannut, kuten videopätkästä ilmenee. Parhaillaan ottaa nokosia...kuinkas muutenkaan jalkojeni vieressä.
Yritän vielä siirtää pienen videopätkän leikkisästä Bablosta...tuntee myös Papu nimen.
Ääni on kadoksissa..ainakin mulla esikatselussa. Ilmoitelkaahan...jos se puuttuu teiltäkin..en tosin tiedä sit mitä pitäis tehdä..
Jippiii,
mua onnisti viimeinkin. Tiedossa olis muutto uuteen vasta
valmistuvaan taloon maaliskuun lopulla. Täällä mä oon kaiken
valmistelujen lomassa sisustanut jo kovasti uutta
kämppää...paperilla...millin tarkkaa hommaa...siirrellä
paperihuonekaluja asunnon pohjapiirroksessa... tiukkaa tekee...saada
mahtumaan, mutta oon niin tyytyväinen.
Muutama
päivä sitten vähän innostuin, muutto-ajatus-huumassa, ottamaan
matsia valkoisten huonekalujeni kanssa...lähinnä lasivitriinin ja
tv-tason kanssa. Mielestäni lopputulos oli ihan jees, mut liekkö
mööpelit olleet eri mieltä, kun antoivat mulle muistoksi mustelmat
molempiin käsiini.....
mutta
näin ystävänpäivä yönä ne ovatkin jostain kumman syystä
muuttuneet sydämen muotoisiksi. Hmm...
Olin
sit tänään hullun rohkee.... eka kertaa tänä keväänä
fillarilenkillä...tutustumassa uuden asuinseudun pyöräilymaisemiin.
Reissu venähtikin vähän pitkänlaiseksi..lähes kolme tuntia.
Loppumatka kotiin olikin sit...miten sen nyt sanois.... No, voimat
meinas loppuu ja nyt jalkojen hermokivut...ärsyttävästi
muistuttavat...mitä tuli tehtyy. Ans kattoo mikä on meininki
huomenna. Kipulääkettä ja nukkumaan...Grr...
Ei
hätää..aamulla kivut olivat lähes poissa.
24.
maaliskuuta · Eilinen
päivä meni niinku s-päiväksi. Eiks ennen vanhaan sanottu, että
jos tirkistelee avaimenreijästä, niin saa näärännäpyn silmään.
No,
oon kai tirkistelly liikaa kaappien perukoille, niitä pestessäni.
Silmä melkein ummessa ja kauhee märkäpatti, joka yöllä oli
puhjennut...kun terkkarista määrätyt lääkkeet auttoivat..
Aamulla
kotini näytti tältä...eli paketissa on, kohta lähden kauheiden
kantamusten kanssa bussilla...uusia avaimia saamaan ja sen jälkeen
siellä uudessa kodissani rakennuspölyjen pyyhintää yms. sellaista
pitäis saada aikaseks. Hyvää viikonloppua ja haleja.
Ystäväni,
mulle sit kävi tänä aamuna käsittämätön katoamisjuttu, kadotin
kännykkäni jonnekin aamutohinoissa, kun piti vielä mennä vanhan
asunnon tarkastuskierrokselle ja vanhan asunnon avainten luovutukseen
Hesaan. Joko se känny on jossain täällä kaaoksen keskellä
tai putosi pihamaalle lumihankeen. Pakko oli kuitenkin sulkea se ja
ostaa uusi.... Ennenkuin tavarat ovat paikoillaan hävitän
varmaan itsenikin....huokailee uupunut muuttaja...
Jees...eilen
aamusella, Elisa sai vihdoin nettiyhteydet meidän uuteen
taloon...olimme kaikki ilman yhteyksiä viikon verran.
Koti
on muotoutunut valmiiksi...töitä oli aamusta iltaan..nyt puuttuvat
enää taulut ..kunhan löydän liimatarrakoukkuja ja sopivat paikat
ja tv:kin pääsee kohta omalle paikalleen. Sitt otan kuvia...ehkä
näytän teillekin..!
10.4.2015
No
niin, ystävät rakkaat...kuukausien työt on saatu päätökseen...uusi
asuntoni on muotoutunut kodikseni. Varmaankin aika mun
näköiseksi...ei nyt sanan varsinaises merkitykses, mut....tiedätte
varmaan mitä meinaan..
Olen jo ehtinyt vähän lenkkeileen ja
tutustuun lähiseutuun ja olen aikas tyytyväinen. Tänäkin aamuna,
kun lähin fillarilla kauppaan, niin linnut lauloivat niin kauniisti,
että olis tehnyt mieli pysähtyy ja nauhoittaa vaikka teille, sitä
upeaa liverrystä.
Nyt ei sit puutu enää kuin se pieni
koiruli.....eli alkaa "koiran metsästys"...ihan sellasen
sekarotuisen..pienikokoisen... Meidän talon ympärillä on vähän joka puolella puita ja
metsää, puro ja lampiakin löytyy...ei täällä kyl lunta ole enää
missään. Kesä on jo kovaa vauhtia tulollaan... Haleja täältä
yökyöpeliltä.
Hei taas..terkkuja mun uusilta
lenkkipoluilta. Nyt kun laitatte mielikuvitusta peliin,
niin aatelkaas kun tää maisema on vihreenä ja kesäisempänä kuin
nyt. Ihkuu...tykkään tosi paljon.
Kauniita ja lämpimiä kevät päiviä teille kaikille. Jatkan koiran metsästystä...ei ole vielä onnistanut.
Ps. Kuvien asettelun kanssa suuria ongelmia...poukkoilivat välillä minne sattuu...liian pitkä stoori ...tulivat vallattomiksi. ;-)
Vuosi 2014
pian taakse jää, sen huolet ja
murheet aika kultaa – riemut ja
onnet sydän säilyttää. Astu
uuteen vuoteen sä rohkein mielin, avaa
silmäs korvas, -elä sydämen
kielin. Usko huomiseen
uuteen, päivään parempaan.
Hola,
niinkun noi paikalliset gringot täällä toivottavat.
Nyt
on sydämentoimintaa hoidettu tolla punkulla niin, että
happamia röyhtäyksiä tulee yötä päivää.
Nyt on sokeriarvot koholla, kun join whiskilikööriä
pari päivää närästykseen.
Lenkkiohjelma
on ollut tiukka. Rannat on mitattu moneen kertaan. Ja nudistirannat
vielä kertaalleen. Joten kunnossa ollaan.
Chervesa
pullon kyljessä luki, että sisältää paljon
B-vitamiinia, joten aloitin nyt uuden kuntokuurin. Ei hullumman
makuista juomaa... niin kuin lääkkeeks.
Nyt
rupee toi B-vitamiinijuoma hieman väsyttään, mutta
kirjoittelen sulle taas kun löydän jonkun uuden
lääketiteellisesti arvokkaan paikallisen tuotteen.
No
niin, nyt ajateltiin käväistä paikallisella suolajärvellä Rosa Lagunalla
kun kertovat, että suolavesi on erittäin terveellistä jos siellä esim.
kahlailee nilkkoja myöten suolavedessä.Matkaa sinne oli sellanen 6-7 km, eli noin tunnin reipas kävely, niinkuin sä Kepa muistat meijän
sauvakävelysessioilta. Perillä Maria aikoi kuvata flaminkoja joita oli
näkynyt edellisellä kerralla, mutta harmikseen sai
todeta ettei muita lintuja rannalla ollut kuin kuolemaa tekevä
selkälokki. Se jaksoi juuri ja juuri lehahtaa 10 metrin päähän
muljauttelemaan silmiä jotta:Armoa. Ranta oli suolakerroksen peitossa ja
tunnelma oli kuin sohjoisella Aurajoen jäällä tallustelisi, vain Pekan
Paana ja ympyrää pyörivä vesikelkka aisan päässä puuttui. Aavemaiselle
suolajärvelle oli joku terveysintoilija tuonut puutarhakalusteita. Pöytä
ja 2 tuolia, tosin toinen oli parhaat aikansa nähnyt kauan aikaa
sitten. Sillä pystyi tällainen laiha poika juuri varovasti istahtamaan
toisella kankulla. Matkajuomaksi olin ottanut tätä aikaisemmassa
kirjoituksessani mainitsemaa sydänlääkkeeksi sopivaa juomaa nimeltään
Vino Tinto. Eihän sitä koskaan tiedä.......Toisella kankulla istuessani
ja litran "lääkepurkkia" avaessani tapahtui suuri vahinko. Se saakeli
putos maahan ja kaikki jää ympärillä muuttui vaalean punaiseksi. Nyt
oivalsin miksi järveä kutsutaan sillä nimellä. Siellä taitaa käydä yks
sun toinen rähmäkäpälä ottamas sitä sydänlääkettä. No siitä sitten
otettiin kengät pois jaloista ja ruvettiin kahlaamaan noin 10 centtiä
syvässä vedessä, jonka alla saattoi olla kymmeniäkin senttejä
kovettunutta suolaa. Oli aika suolainen olo juu.....Yhtäkkiä ohitse
kroolasi rannalle ilmestynyt venäläismies. Kauhoi kuin viimeistä
päivää. Ohimennessään huikkasi "Trastuit", johon hetipitäen kielimiehenä
vastasin ensimmäisellä mieleentulevalla sotaaikaisella tervehdyksellä
että "Rukiver". Veli venäläinen jatkoi kroolausta kädet ylhäällä ja jalat
sätkivät ripaskan tahdissa katse minuun kohdistettuna loihe lausumaan
"Tavarist". Samassa ilmestyi latta votkapullo uimahousujen
povitaskusta. No sillähän saatiin välirauha suolajärvellä. Kieliongelmat
poistuivat heti kolmannen huikan jälkeen. Siellä me kieriskelimme luonnon
muokkaamassa terveyshoidossa kuin pikkupojat 2 yli kuuskymppistä
ukkoa, eikö olekin ihmeellistä tämä kansojen yhdentyminen. Tässävaiheessa
en tiennyt, että veli venäläinen asui rannan tuntumassa olevassa
huoneistohotellissa. Ai, että miksikö? No suolahan kuivuessaan muuttuu
valkoiseksi ja kovettuu......Siis meillähän ei ollut kuin kuus viiva
seitsemän kilsaa kämpille. Joo,o . Maria oikas pellon poikki jonnekkin
bussireitin varrelle ja mä auringonpalvoja, terveys-ja liikuntaintoilija
palasin samaa reittiä takaisin......siis toista tuntia tarpoen 25 asteen
helteessä. Puolessavälissä suola teki tehtävänsä ja askel kävi
lyhyemmäksi. Mieleen tuli ison kirjan kertomus Lootin vaimosta ja
siksi en uskaltanut katsoa taaksepäin. Mielessä siinsi ajatus, että vähän
matkan päässä uimarannan tuntumassa on Horaario. Ai, että mikä? No se pieni koppi jossa käydään pissalla ja jonka oven päällä lukee horaario.
Kyllähän suomipoika aina pärjää maailmalla. Kuin kidepuikkona syöksähdin
horaariohon. Vesi vanhin voitehista vilvoitti tämän suolapatsaan.
Mieltä jäi askarruttamaan kysymys, että: Mistä tulee ruokasuola? Ei kai
se vaan tule sieltä missä mä kävelin hikisillä varpaillani ja
loiskuttelin punaviiniä suolarannoille?
Palataan asiaan taas kun löydetään jotain uusia terveysvinkkejä ! Veljesi; Rudolf
Oikein rentouttavaa Juhannusta teille ystävät ! Aurinko paistaa, linnut laulavat ja on hiljaista ...ihmiset ovat matkustaneet..kuka minnekin juhannuksen viettoon. Täällä mä pikkuhiljaa kuntoudun polvileikkauksesta. Otan rauhallisesti kesästä nauttien, lukien ja musiikkia kuunnellen.
Sain jo eilen viettää Äitienpäivää. Oli ihana päivä. Ystävättäreni oli vieraisilla pitkästä aikaa ja poikani lupautui meille kokiksi ja valmisti meille erittäin maistuvan aterian. Voin vain Kiittää.
Tule
ostamaan, mä myynnissä oon. Monta hyvää
rakkautta, rikottuina taskussa. Kaupan päälle
saat.
Tule hakemaan, mä valmiina oon. Muistot
muovikasseissa, sydän matkalaukussa. Valmis
muuttumaan, vie mut kotiin.
Vie mut kotiin uudelleen, laita
mun pää ja sydän paikoilleen. Koske mua niin, etten
voi enää unohtaa, kuka on se joka minut omistaa. Vie
mut kotiin.
Millä hinnalla mut viereesi saat? En mä
pyydä liikoja. Pyydän palan taivasta, ja pari
suudelmaa.
En anna takuita, nyt riskillä vaan. Rakkaus
saattaa satuttaa. Muista, ettei vaihtaa saa, jos alkaa
kaduttaa. Vie mut kotiin.
Vie mut kotiin uudelleen, laita
mun pää ja sydän paikoilleen. Koske mua niin, etten
voi enää unohtaa, kuka on se joka minut omistaa.
Ja
mä teen parhaani ja enemmänkin, et sä et pety
milloinkaan, vannon sen. Sä korjasit mut taas.
Vie
mut kotiin uudelleen, laita mun pää ja sydän
paikoilleen. Koske mua niin, etten voi enää
unohtaa, kuka on se joka minut omistaa. Kuka on se joka minut
omistaa. Vie mut kotiin.
Annan blogissa oli hyvä juttu otsikon aiheesta ja sitä lukiessani muistui yks oma kokemukseni mieleen ja lupasin kirjotella siitä myöhemmin.
Elettiin...jotain.. 80-luvun loppupuolta. Avioerostani oli jo 8 vuotta. Silloin ei ollut mulla tietsikkaa ja muutenkin elettiin aikaa, jolloin laitettiin lehtiin kirjeenvaihtoilmoituksia ja sit odotettin pamppailevin sydämin, että tuleeko vastauksia.
Laitoin ilmoitukseksi puhuttelevan runon, jossa pyydettiin syystuulta ravistelemaan minua, että se veisi mennessään ikävän ja ahdistusta tuovan kaipauksen. Siinä myös pyysin, että löytäisin rakkauden joka ei panene ja siinä ikävöitiin ihmistä, läheisyyttä, joka on totta.
Sain vastaukseksi ehkä 8-9 kirjettä, joista yksi oli ehdottomasti ylitse muiden. Se oli hyvin lämminhenkinen ja puhutteleva. No, sit vaan vastaamaan ja soittelimme 2-3kuukautta ennen ensi tapaamista ja juttua riitti ja molemmat tunsimme olevamme samalla aaltopituudella. Hän oli 1vuotiaan pojan yksinhuoltaja, vaimo kuollut aivoverenvuotoon, pian lapsen syntymän jälkeen. Aloimme suunnitella tapaamista...asuimmekin suhteellisen lähellä toisiamme. Luottavaisena maalta muuttaneena suostuin, että hän tulee käymään luonani, poikansa kanssa. Ovikello soi ja oven avattuani..käytävä oli muuten pimeä, paitsi lyhty joka loisti himmeää valoaa...oli miehen kädessä..lyhdyn takaa kuului ääni; iltaa.. tuon valoa tupaan. Hämmensi mut täysin ja seuraavaksi, taktinen veto, huomioni kiinnittyi pieneen taapertajaan, joka oli aivan suloinen. Sisälle tulon jälkeen vasta katsoin tarkemmin itse miestä..ja taas hämmennyin.....
Nyt olisi sopiva hetki katsoa videosta...ainoastaan.... kuva kolmansista silmälaseista....niin ehkä ymmärrätte mua. Hänen lasinsa olivat juuri tuollaiset, joidenka läpi silmät pullottivat.. Ehkä sen vuoksi hän vältteli katsekontaktia ja mulla oli vaikeuksia katsoa. ( mulle katsekontakti on hyvin tärkeä asia ) No, joimme kahvit ja enimmäkseen leikin lapsen kanssa. Poislähtiessään hän taisi sanoa, että hän mielellään näkisi mut uudestaan.
Jatkoimme soittelua lasten nukahdettua ja silloin aina synkkasi, puheissa, tosi hyvin. Mietin silloin yksinäni juuri tätä aihetta; onko ulkonäöllä väliä...Olin usein itsekin sanonut, ettei ole, mutta.... Päätin, että nyt mun sit pitää todistaa itselleni, ettei sillä ole väliä.
Tapailimme..enimmäkseen hänen luonaan..usein hoidin hänen poikaansa, että hän sai tehtyä jotain työjuttujaan. Mutta aina tuli tuo pullonpohja-silmälasi efekti sotkemaan...kaikista yrityksistä huolimatta olimme kosvokkain kuin vieraat ja puhelimessa kuin tutut konsanaan. Ajattelin...kyllä se ajan myötä muuttuu, koska hän on aivan mahtava ihminen...Mutta ei muuttunut.. Kerran olin taas hoitamassa hetken tätä pientä poikaa ja hän taapersi kokoajan kannoillani ja kun menin vessaan..niin pieni ääni oven takaa sanoi monta kertaa: Äitii,äiti. Silloin havahduin..en voi leikkiä tuon pikkuisen elämällä, vaan mun on tehtävä ratkaisuni. Kertoessani miehelle, hän oli pettynyt ja sanoi uudelleen, ettei hän halua minusta ystävää, koska hän oikeasti etsii elämänkumppania. Joskus olen muistellut...ja päätynyt lopputulokseen; mitä kummallisimmat asiat kahden ihmisen välillä voivat saada aikaan, lukittuneen tilanteen..eikä siinä järjellä ole mitään asiaa..tunne reaktioita on vaikea selitellä. Ehkä en ollut tarpeeksi kypsä...tiedä häntä.. Niin että on sillä ulkonäöllä sen verran merkitystä, että se yhteinen kemia saa jonkinlaisen kipinän..roihuun päästyään..ei sillä sit ole enää väliä... Vai onko..? Ehkä en ollut valmis kohtaamaan läheisyyttä, joka on totta...vaikka siitä haaveilinkin.
Elastisen lisäksi pojantyttäreni lemppari on Puhuva kone ja esim..tää biisi...
Ajatelkaa...nämä meidän pikkuiset...laulavat ja kuuntelevat...elämän sanomaa...
enkä osaa oikein tarttua mihinkään..sekaisin aika- ja lämpöeroista.
Saatte kurkistaa muutamiin kohokohtiin kuvien muodossa.
Olin mukana kahdella reissulla..
toinen oli saarikierros merellä,
snorklausta ja aurinkoa,
näimme merikilpinonnan ja
paljon värikkäitä kaloja...oli upeeta.
Toinen oli iltareissu Phuketin
FantaSea teatterinäytökseen...
se oli aivan mahtava eri taiteenalojen
spektaakkeli..
kertomus thaimaalaisen prinssin elämästä...
sotineen, tansseineen, rakkautta, sirkusta,
trapetsitaidetta,
laulua ja vaikka mitä.
Siellä ei saanut kuvata,
kameratkin takavarikoitiin esityksen ajaksi.
Kerrassaan mahtavan upea kokemus.
Aurinkoa oli melkein kaiken aikaa..
Yksi ainoa koko päivän kestävä
sadepäivä oli ja
muutamina päivinä ripotteli hetken..
sitä ei oikeestaan huomannutkaan.
Ai niin...hierontaa ja itsensä hemmottelua...
näissä hieronta majoissa kävin ainaski kuus kertaa...pikkutytötkin tykkäsivät olla hierottavina. Pienempi nukahti kesken kaiken ja ihastutti kaikki thaihirojat hakemalla kukkasen hierojalleen ja sai palkaksi suklaakeksin.
Hotelli oli ihana ja oli kiva välillä tulla omaan rauhaan viilentämään oloaan.
Pikkasen oli sairautta;
mulla kahden päivän mahatauti..
poissa pelistä totaalisesti.
Tytöille tuli vuorotellen suuhun,
käsiin ja jalkapohjiin rakkulainen tulehdus,
joka oli kovin kivulis.
Syömisestä ei moneen päivään tullut mitään..
Sitt ne ihanat tapaamiset veljeni perheen
kanssa kahtena päivänä,
ennenkuin lähtivät pois.
Vietimme mun synttäreitä..
Itku pitkästä ilosta...
juuri sinä iltana sain sen mahataudin..
onneksi vasta loppupuolella iltaa.
Uusi vuosikin vaihtui..
oli upea ravintolan järjestämä
uuden vuoden vastaanoottojuhla ja
illalliset ja sen lopuksi komea ilotulitus.
Kuumuus oli välillä tukahduttavaa,
mutta pikkuhiljaa siihenkin tottui.
Ainoa mistä en oikein pitänyt..oli thairuoka...
se tulinen, polttava, kaikki maut alleen peittävä.
Aamulenkillä jo käyty, pienen piipertäjän kanssa...varovainen joudun
olemaan kokoajan, kun vähän väliä turvaa haetaan jalkani vierestä.
.jpg)
