Ikävissäni selasin taas kerran vanhaa runojen talletuskirjaani ja löysin
sieltä tälläisen Yrjö Junikan mietelmän;
" Kaiku
Sulata sydämesi hymyyn,
niin saat hymyn vastaukseksi.
Jähmetä kasvosi kiveksi, saat kivikovan vastaasi.
Puhu kovasydämisesti ja itsekkäästi,
on vastaus sama.
Puhu pehmeästi, lämpimästi,
on vastauksessa toivoa.
Ole lämmin, niin muillakin on.
Ole kova, niin kovuutta saat.
Jos näin on, niin miksi
pitää olla niin paljon niuhotusta ja katkeruutta,
vääriä menettelytapoja,
ja kaikkea sitä, mikä
tekee maailmasta kovan ja kärsivän,
huonon elää.
Miksi hyvyys piiloutuu kovuuden alle ?
Miksi ei päinvastoin ?
Kaiku ei aina toimi elämässä.
Entäs kuolemassa ?
Usko kaikuun, niin parempi on elämä.
Usko. "
9 kommenttia:
Tää Paven kappale on taas pitkästä aikaa kuultuna tosi ihana,vaikka pikkusen haikee...Sadeaamun terveiset sulle siskosein!Ollaan pehmeitä kaikuja läheisille ja muillekin:)
Runo on hyvä.
Kiitos siitä!
Samoin hyvää syksyn alkua unikkohoiturille :-)
Tykkään Pave Maijasesta itsekin!
Oletteko muuten kuulleet, että Hector tarvitsee lähes aina Paven tai Paven pojan tueksi esiintymiskeikalle?
Kiitos Syysmyrsky...ymmärrän kyllä, että sulla ei ole nyt haikeudet mielessä..olen puolestasi iloinen.....mutta..mutta...ikävä on .....toista ihmistä...osuukohan enää koskaan kohdalleni..
Sitähän me hoitajat usein ollaan...kaikupohjia toisten murheille ja usein omat jäävät....
No, nyt mä lopetan ..tään valituksen... Hyvää loppukesän jatkoa..tavataan ennenkuin syksy koittaa.
Ohoh...Max...kiitti..en tiennytkään, että käyt kurkistelemassa...?! ;-)
Mk...kiitos samoin sulle.
En ole kuullut moista juttua..
Miten täällä kaikki puhuvat itsekkyydestä, minä olen välillä aika itsekäs mutta en kivikova milloinkaan ja siitä olen samaa mieltä ettei kaiku aina vastaa mutta hymy jonka lähetät maailmalle palaa takuuvarmasti takaisin. Uskoa huomiseen unikko ja kiitos tästä muistutuksesta, tahtoo joskus arkielämässä vähän unohtua, mutta se kuolema on niin äärimmäistä etten jaksa sen korjaavan mitään ja vasta kävinkin laittamassa yhteisadressiin nimeni ja muistelin haaleasti omaa suruani ja sitä miten ihmiset auttoivat ja tukivat minua silloin.
Mustis...syy miksi juuri tuo runo tuli mieleeni ja mitä sillä peilasin, niin se oli kyl puhtaasti ajatusta..miten nuo asiat vaikuttavat työssäni...ja miten selvästi se käytöksen kaiku aina lopulta vastaa..vaikka potils olisi ensin kuinka jännittynyt ja peloissaan, niin ystävällinen, empaattinen, hänet huomioon ottava käytös..palaa aina myönteisenä takaisin toimenpiteen jälkeen.. Siitä mä saan voimani jaksaa tätä työtä.
Hellurei sisko, voimia työhösi! Teet niin ainutlaatuista työtä ja täydellä sydämellä:)
Lähetä kommentti