Terveysmatka suolajärvelle

                               Velipojan matkakertomuksia Espanjasta

No niin, nyt ajateltiin käväistä paikallisella suolajärvellä Rosa Lagunalla kun kertovat, että suolavesi on erittäin terveellistä jos siellä esim. kahlailee nilkkoja myöten suolavedessä.Matkaa sinne oli sellanen 6-7 km, eli noin tunnin reipas kävely, niinkuin sä Kepa muistat meijän sauvakävelysessioilta. Perillä Maria aikoi kuvata flaminkoja joita oli näkynyt edellisellä kerralla, mutta harmikseen sai todeta ettei muita lintuja rannalla ollut kuin kuolemaa tekevä selkälokki. Se jaksoi juuri ja juuri lehahtaa 10 metrin päähän muljauttelemaan silmiä jotta:Armoa. Ranta oli suolakerroksen peitossa ja tunnelma oli kuin sohjoisella Aurajoen jäällä tallustelisi, vain Pekan Paana ja ympyrää pyörivä vesikelkka aisan päässä puuttui. Aavemaiselle suolajärvelle oli joku terveysintoilija tuonut puutarhakalusteita. Pöytä ja 2 tuolia, tosin toinen oli parhaat aikansa nähnyt kauan aikaa sitten. Sillä pystyi tällainen laiha poika juuri varovasti istahtamaan toisella kankulla. Matkajuomaksi olin ottanut tätä aikaisemmassa kirjoituksessani mainitsemaa sydänlääkkeeksi sopivaa juomaa nimeltään Vino Tinto. Eihän sitä koskaan tiedä.......Toisella kankulla istuessani ja litran "lääkepurkkia" avaessani tapahtui suuri vahinko.  Se saakeli putos maahan ja kaikki jää ympärillä muuttui vaalean punaiseksi. Nyt oivalsin miksi järveä kutsutaan sillä nimellä. Siellä taitaa käydä yks sun toinen rähmäkäpälä ottamas sitä sydänlääkettä. No siitä sitten otettiin kengät pois jaloista ja ruvettiin kahlaamaan noin 10 centtiä syvässä vedessä, jonka alla saattoi olla kymmeniäkin senttejä kovettunutta suolaa. Oli aika suolainen olo juu.....Yhtäkkiä ohitse kroolasi rannalle ilmestynyt venäläismies. Kauhoi kuin viimeistä päivää. Ohimennessään huikkasi "Trastuit", johon hetipitäen kielimiehenä vastasin ensimmäisellä mieleentulevalla sotaaikaisella tervehdyksellä että "Rukiver". Veli venäläinen jatkoi kroolausta kädet ylhäällä ja jalat sätkivät ripaskan tahdissa katse minuun kohdistettuna loihe lausumaan "Tavarist". Samassa ilmestyi latta votkapullo uimahousujen povitaskusta. No sillähän saatiin välirauha suolajärvellä. Kieliongelmat poistuivat heti kolmannen huikan jälkeen. Siellä me kieriskelimme luonnon muokkaamassa terveyshoidossa kuin pikkupojat 2 yli kuuskymppistä ukkoa, eikö olekin ihmeellistä tämä kansojen yhdentyminen. Tässävaiheessa en tiennyt,  että veli venäläinen asui rannan tuntumassa olevassa huoneistohotellissa. Ai,  että miksikö?  No suolahan kuivuessaan muuttuu valkoiseksi ja kovettuu......Siis meillähän ei ollut kuin kuus viiva seitsemän kilsaa kämpille. Joo,o . Maria oikas pellon poikki jonnekkin bussireitin varrelle ja mä auringonpalvoja, terveys-ja liikuntaintoilija palasin samaa reittiä takaisin......siis toista tuntia tarpoen 25 asteen helteessä. Puolessavälissä suola teki tehtävänsä ja askel kävi lyhyemmäksi. Mieleen tuli  ison kirjan kertomus Lootin vaimosta ja siksi en uskaltanut katsoa taaksepäin. Mielessä siinsi ajatus, että vähän matkan päässä uimarannan tuntumassa on Horaario.        Ai, että mikä?
No se pieni koppi jossa käydään pissalla ja jonka oven päällä lukee horaario.
Kyllähän suomipoika aina pärjää maailmalla. Kuin kidepuikkona syöksähdin horaariohon. Vesi vanhin voitehista vilvoitti tämän suolapatsaan. Mieltä jäi askarruttamaan kysymys, että: Mistä tulee ruokasuola? Ei kai se vaan tule sieltä missä mä kävelin hikisillä varpaillani ja loiskuttelin punaviiniä suolarannoille?

Palataan asiaan taas kun löydetään jotain uusia terveysvinkkejä ! 

Veljesi; Rudolf