Kaunista kesää Teille kaikille.Elämä voittaa...
On pitkä aika siitä kun olen viimeksi kirjoitellut tänne.
Monta syytä...peräkkäin..sattuneita..
elämä näyttää aina välillä eri puolia..
Aina ei niin mukavia, mutta kaikesta selvitään..aikanaan.
Nyt alkaa tuntua..kyllä tämä tästä.
Meni monta viikkoa korkean verenpaineen kanssa painiskellessa,
ennenkuin saatiin taas tasapainoon.
Ja kaikki alkoi siitä, että kokeilin apteekkarin suosittelemaa,
halvempaa vaihtoehtoa, omasta lääkkeestäni. Ei koskaan enää.
Taka-alalla tietty ajatuksissani oli,tulevaisuuden pienempi rahatilanne,
eli eläkkeelle siirtyminen... No, tämä halvempi lääke ei pitänyt verenpainettani lainkaan...
ja jouduin pitkäksi aikaa kierteeseen kovan päänsäryn
yms. oireitten kanssa..eli suomeksi, pää tuntui halkeavan,
ajatus ei kulkenut,en saanut nukuttua.. Jouduin koviin tutkimuksiin, lääkityksiä lisää ja sairaslomalle.
Nyt on kaikki tasapainossa.
Olin juuri selvinnyt yllä olevasta, kun selkäni alkoi temppuilla.
Koko talvenhan mun lenkkeilyä on rajoittanut hermokivut
lantion/lonkkien seudussa, jotka tulevat 200m kävelyn jälkeen.
Kaikki tää uus juttu alkoi pienestä vihlauksesta, väärästä liikkeestä,
seuraukset olivatkin sit vähän pelottavia.
Mullahan on jo vuosia ollut jalkaterien puutuneisuus ja välillä -kivut riesana, mut nytpä ne menivätkin seuraavana aamuna ihan tunnottomiksi....pistelin neulalla....ei tuntoa...
Kun ei kauheita virtsaus-ongelmia ollut, en lähtenyt päivystykseen.
Lepäilin viikonlopun; pidin kylmäpakkausta, olin piikkimatolla ja pidin selkää lepoasennossa.
Parin päivän jälkeen tunnottomuus alkoi lieventyä, kolme varvasta jäi kuiteski, tuntorajoitteisiksi.
Menin töihin...tilanne paheni...alkoi virtsantulo-vaikeuksia
ja oikean jalan varpaiden hermosärky....paheni.
Ei varmaan olis mennyt niin pahaksi, jos olisin suosiolla jäänyt sairaslomalle, mutta..muttta...viimeiset ajat työtä..ja itsepäinen kun olen...
niiiin tulihan taas leikittyä omalla terveydellään....
Ystävät ja sukulaiset...ovat olleet suorastaan vihaisia...hyvä etteivät hoitoon passittaneet..
No, olihan se pakko munkin sit taas taipua,
kun hermokipu jäi pysyvästi päälle ja alkoi raastaa ..
ja virtsausongelmatkin pahenivat.
Ok....jäin pitkälle sairaslomalle ja työterveyslääkäri
teki mulle viimeisen palveluksen;
laittoi ortopedille kiireellisen lähetteen ja
hän taas passitti magneettikuvauksiin,
voimakkaita kipulääkkeitä oli pakko popsia, että sai edes vähän helpotusta.
Aloitin järvessä vesikävelyt säännöllisesti....ja hups....suurimmat hermokivut ovat hellittäneet, samoin ne v-ongelmat....
Koneella istuminen pitkään saa kivut kyllä päälle....
lääkkeet olen heivannut..sekottavat päätä, niin etten tykkää...
Nyt sit jatkan kaks kertaa päivässä järvessä..nyt jo vesijuoksua.... ja odotan paranemista...lantion magneettia ja ortopedille pääsyä...
nautin kesästä ja kukkasista... Nauttikaa tekin...
6 kommenttia:
Ihana juttu unikko, olinkin jo ihmeissäni, että mihin se hävisi koko ihminen. Tervetuloa ja toipumusta! Kiva juttu, jos kivutkin häipyvät veteen.. mutta jos lohduttaa niin eipä tule tämä vanhuus yksin valitettavasti oikein kenellekään:)Eiväthän nuo kintut tykkää tästä istumisesta ollenkaan..
Uskollinen ystäväni....kiva kun sä aina muistat olemassaoloni....kiitos.
Näin se valitettavasti on Mustis...pitäis kokoajan pitää kunnostaan hyvää huolta..
Onko tänä vuonna mitään kokoontumis- virityksiä..?
Kiva nähdä ja kuulla, että olet liikkeellä. Vaikka liikunnalla ei takaa itselleen ikuista nuoruutta niin liputan liikkumisen puolesta, sanoo täs entinen selkäleikattu ylipainoinen Klenkka.
Lääkäri sanoi v. 83 sairaalasta kotiin lähettäessään, että tavataan kymmenen vuoden päästä uudessa operaatiossa. Mie päätin, että ei tavata ja olen siitä alkaen liikkunut eri tavoin enemmän ja vähemmän aktiivisesti, nyt on meneillään enemmän-vaihe.
Sukusairaudet mm. verenpaine ei onneksi ole koskaan ollut mun vaivani - koputan puuta - toivottavasti säästyn siltä perimältä.
Tsemppiä... olisi tosi mukava tavata jossakin sopivassa paikassa ja ajalla.
Hyvää kesää Unikko!
Mulle lääkäri sanoi noin 30 vuotta sitten: Ui selkäsi edestä! Ja hyvin on mennyt sen jälkeen. Uintikilometrejä tuli noin 10 per viikko. Selkäni oli turvonnut niin, että selän kaari oli muotoutunut ulospäin. En pystynyt kumartumaan ja sängystäkin piti pudottautua kontalleen ja seinää pitkin ylös seisaalteen.
Hei Anna piitkästä aikaa...olen ihaillen seurannut sun muodonmuutosta...siihen mäkin pyrin...taas..silloin ku 50vuotta alkoi häämöttää, niin pudotin 26 kiloa ja vannoin...en koskaan enää päästä itseäni lihomaan. Kuinkas ollakkaan 10vuotta...niin olin taas lähtöpisteessä. Talvet on mulle aina kauheita...silloin aina paino nousee...kaamos masentaa... Tiedän että pitäisi vielä enemmän tehdä,että lihakset pysyis hyvänä korsettina selälle.. välillä sitä vaan repsahtaa.. Nytkin olen lähdössä järveen vesijuoksemaan..se on tällä hetkellä pyöräilyn ja jumpan lisäksi parasta mitä voin tehdä.
Anna...päätetään vaan joskus se tapaaminen jossain sopivassa paikassa..olis tosi kiva nähdä.
Oi,Pedro,Pedro...kiitos Sinulle samoin ...kun vaan se kesäilma tulisi.
Pyrkimys olis kans siihen, että tulisin toimeen ilman noita kamalia kipuja.. Hyvä että olet saanut selkäsi kuntoon..
Lähetä kommentti