Mielessäin on surua...elämä on niin epäoikeudenmukaista;
Ystäväni taistelee jokaisesta elinpäivästään..
luusyöpä yrittää tosissaan nujertaa...kyyneleet ovat herkässä..
.ajatus elämän loppumisesta on usein mielessä..
ja kapinahenki; se on niiin väärin.
Tämä laulu tuli mieleeni...koskaan ei voi tietää, milloin hyvästit ovat viimeiset..
Harmin paikka..tämäkin video on poistettu..eikä sitä enää löydy muuta kun mun levyhyllystä..
8 kommenttia:
Aina ei elämää voi ymmärtää tai sen oikeamielisyyttä.Itsekin maanantaina kaverille toivotin hyvää loppupäivää,parin tunnin päästä soitettiin et kaveri on kuollut.Pystystä työn ääreen nukahti.
Aina tuollaiset sairaudet tuntuvat epäoikeutetuilta.
Meillä ei lopultakaan ole valinnan mahdollisuutta.
Voimia sinulle.
"Jumala suokoon meille tyyneyttä alistuaksemme siihen mitä emme voi muuttaa"....
Ystävä Kepa, kaikkea lohtua ja voimaa sulle lähetän !
Jupeta..kertomasi tapa lähteä elämästä olisi kaikkein armollisin itselle..raskasta läheisille, mut jos vois valita miten täältä lähtee, niin tuon tavan valitsisin.
Vikke tiedän, että ymmärrät tämän asian. Kiitos.
Pirjo, kiitos..
Ullis...sä olet mitä ilmeisimmin sovussa J:n kanssa..ymmärrän sen, mut mä en oikein taida ymmärtää hänen tarkoitusperiään...liian paljon kärsimystä ja tuskaa..
Lähetä kommentti