Papu

Papu

torstai 30. syyskuuta 2010

Ystävälleni.

Sinä ystäväni, jonka kanssa olen saanut jakaa unohtumattomia hetkiä
ja kokea aitoa ystävyyttä,
muistan sinua ylöspäin ja toivon,
että sinun elämääsi siunaavat kaikki Hyvyyden voimat.

2 kommenttia:

ulleriina kirjoitti...

Kärsimystä ja tuskaahan tämä elämä on ollut.. Kaiken yli vain pääsee kuin "ihmeen kaupalla", uskomalla Korkeimman voimaan.. Hänellä on omat tarkoituksensa tähän ihmisten elämään.. (vaikka en mikään sillaiuskovainen olekaan), olen vain oppinut sen ymmärtämään.

Unikkohoituri kirjoitti...

Ullis..ootko varma..!?
Musta ei ainaskaan siltä tunnu.
Mulla on uskontoon varautunut asenne..lapsuuden trauman jäljiltä. Kaksoissisareni (olivat silloin helluntalaisia) kutsuivat luokseen Vaasaan, kun olin 10v ja laittoivat mut helluntalaisten lasten leirille. Siellä kaikki muut kakarat tulivat uskoon, paitsi minä syntinen..ja sit koko loppuloma olikin kamalaa kyläily-manipulointia...polvillaan rukoilua mun syntisen puolesta. 10-vuotias ei siitä mankelista meinannut selvitä... Siksi olen edelleenkin sitä mieltä, että uskonasiat ovat jokaisen henk.koht.asioita,eikä niitä pitäis tyrkyttää. Uskon toki johonkin korkeampaan voimaan, vaikka oonkin kirkosta eronnut.