Kaiken antanut

Kaikkeni antanut...Jorville ;-)



Maanantaina oli sitt mun vapaaheraattareksi siirtymiseni kahvitilaisuus..suomeksi eläkkeelle...en vaan haluais sitä sanaa vielä käyttää, kun jäin piitkälle lomalle. Eka eläkepäivähän on vasta 1.12-12.
Aiemmin 3 viikkoa sitten ollessani sairaslomalla, sain virallisen näköisen kirjeen; Virka-apupyyntö:
”Pyydän sairaalan kollegalta virka-apua, eläköitymislain 35§ perusteella, työntekijämme eläkkeelle saattamiseen.
Nimi.... ja osoite...palveluvuosia 35v
Yllämainittu henkilö tulee toimittaa 13.8 klo 12 työpaikalleen.
Kyseisen henkilön tulee olla pukeutunut tilaisuuden edellyttämällä arvokkuudella.
10 .7.12.......Työkaverit ”
Ensijärkytyksen jälkeen... (virka-apupyyntö)..hymyilytti...
Siinä vaiheessa kotona...päätin tehdä heille myös viimeisen yllätyksen.
Olen aiemmin kertonutkin, että tein runokirjan suosikki runoistani, kera luontokuvien..sen lisäksi lapsenlapsilleni satukirjat kera heidän lapsuuskuvien ja ekana kirjana työpaikkani historiikkia kuvien ja tapahtumien muodossa.
Nyt tein sit lähimmille työkavereilleni viimeisistä vuosista valokuvakirjan.
Vähän jälkeen puolen päivän...ovikello soi...sitä ennen olin uskomattoman jännityksen vallassa koko aamun.
Auto tuli hakemaan, kera kahden työkaverin. Auton takaikkunassa plakaatti...vanha mummo rollaattorin kanssa ilmoitti...siirtyvänsä eläkkeelle....ja vielä kaikenlaista tilpehööriä roikkui auton perässä... Ajomatkalla ihmiset katselivat kummissaan.
Työpaikkani pääaulassa odotti...kunniakuja...tuttuja työkavereita ja iloisia yllätysvieraita. Hetki vei mennessään...iloa naurua..halaamisia.
Koko kulkue siirtyi juhlapaikalle, jossa työkaverit olivat kattaneet pöydät kauniisti.
Seuraavat hetket olivatkin upeita yllätyksiä täynnä..kauniita sanoja työajastani, ammattitaidostani,merkityksestäni työyhteisössäni, persoonastani....
Mieltä liikuttavaa ja herkistävää, lämminhenkistä...kosteaa silmää oli muillakin kuin mulla..itsellä oli liikutuksen pala kurkussa kaiken aikaa.
Ylihoitajamme, esimieheni, työkaverini olivat saaneet aikaiseksi upeita muistoja...meidän yhteisistä ajoista.
Sain sairaskeromuksen itsestäni..sisälsi kaikki puheet, hullun hauskoja kuvia ja muita juttuja.
Suurin yllätys oli takaseinälle heijastettu musiikkivideo työajastani..
alkoi soida; Aikuinen nainen mä oon ja muita lempikappaleitani, viimeisenä:
Vie mut kotiin.... silloin riehaannuin täysin ..kaikki kun tietävät kuinka paljon tykkään tuosta Jessen kappaleesta. Olen aina ollut meidän paparatsi...joten lähes kaikki kuvat olivat mun ottamiani..no en tietty itsestäni, mut muuten.
Olen vuosien aikana tehnyt paljon yhteistyötä yhden laitefirman kanssa ja sieltä oli kolmen tutun uhteistyökumppanin, edustus. Toinen komeasta miehestä lauloi; Sä kasvoit ....kaunoinen.. Oli kyllä mun tunteisiin vetoavaa. Nais-aluejohtaja,jonka olen tuntenut varmaan yli 20 vuotta, puheensa myötä luovutti mulle ihanan kukkakimpun, kera valkoisen EvaSolo-maljakon.
Puheidenpitäjät vaihtuivat ja muistelin vasta-puheenvuoroissani kaikenlaista...asiaa ja välillä asian vierestä..
Yksi iloinen yllätys tuli myös..valokuvaajan muodossa...eräs tilaisuuteen kutsumani, omaaloitteisesti kuvasi tapahtumia. En malta odottaa kuvien saamista tähän juttuun, vaan käytän näitä mitä räpsyteltiin omalla kamerallani.
Mukaan olivat saapuneet myös jo eläkkeelle siirtyneitä entisiä työkavereitani, tuoden viestiä...tää on kivaa aikaa olla eläkkeellä...nauti ja tee ihan mitä itse haluat.
Kahvittelujen lomassa, seuraamme liittyi lääkäreitä, hoitajia työnsä äärestä.
Kahvit ja kakut olivat hyviä..oma kahvini tuli juotua kylmänä... :-) aina tuli joku halaamaan tullessaan, lähtiessään...
Tärkeintähän olivatkin juuri He...ihanat työkaverini, ystäväni, yhteistyökumppanini.
Kaikki loppuu aikanaan...niin tämäkin juhla, muistoksi jäi sieluni sopukoihin paljon hyvää muisteltavaa.