Kun kevät uusi koittaaja sulaa kylmä maa,
mun sydämeni herää
ja tahtoo rakastaa.
Ja kahleensa se murtaa
kuin meri murtaa jään.
Sen liekki jälleen syttyy elämään.
On muuttolinnut palaavat
kuin kaipausta sen
ja mahla puihin nouseva
on jano rakkauden.
Se viettelee ja huumaa,
on tuska viiltävää
kuin kiihko josta sieluun tuli jää.
Kun kevät uusi koittaa
ja kosket kuohuaa,
kun silmut kaikki puhkee,
myös sielu aukeaa.
Se on kuin kukka öinen,
se tuoksuu huumaten.
Ja ken sen poimii,
omakseen saa sen.
Oi nuoruus, ja sen hulluus,
teitä koskaan jätä en.
Mä joka kevät
auki ovet avaan sydämen.
Ja vaikka siihen sattuu
ja sielu värisee
se elääksensä sitä tarvitsee.
Jukka Kuoppamäki
5 kommenttia:
Kiitos Kepa!
Linnut ja Andre, miten kaunista..
..ja tuo aina uusi kevään ihme..
Hieno runo, juuri sellaisesta tykkään. Myös hyvin idyllinen laulu, musiikki ja elokuva - kaunista, nostalgista!!
kiitos Ullis ja Milena..kevät se on joka...vaikuttaa..niin herkäksi saa...
Olikohan tuolla oma Rocky-koirasi, kirjoitinkohan oikein tuon nimen? Pääsiäistä Sinulle Unikko, ihania lintuja..
Mustis, oli kyllä rokkari..ihan oikein kirjoitit.. Samoin Sulle pääsiäis-päivää..kaunista toivottelen.
Lähetä kommentti