Elän ja hengitän....kevät ja minä...

Kaikille lämpimiä kevään toivotuksia Tommin laulun myötä.

Olen pitkään ollut sivustakatselijana täällä blogistaniassa.

Yksi syy tähän hiljaisuuteeni on ollut paha olo, haluttomuus.

Miksi sitt on näin ollut?!

Niin, tulee auttamatta mieleeni, tarina suutarin lapsista, joilla ei ole kenkiä...

Aasinsilta..aiheeseen.

Suurin osa tietää, että olen hoitoalalla...siis terveydestäni on ollut kysymys.

Vuosia sitten mulle on diagnostisoitu olevan infektio-astman ja määrätty siihen lääkitys.

Olen niitä samoja lääkkeitä käyttänyt vuosia tarpeen mukaan eli yleensä flunssan yhteydessä oireet..ahdistusyskä ym..ovat alkaneet.

Nyt jo muutaman vuoden ajan on tuntunut, ettei niistä mitään apua ole ollut, mut aina työterv.aseman lääkäri on määrännyt samoja. Välillä osteopaatin hoitojen jälkeen olin pitkään ilman lääkityksiä.

No nyt sit kun eka flunssan poikanen tuli, aloitin lääkityksen..ei oikeen tehoo...mut...porskuttelin vaan..ja pikkuhiljaa totuin siihen epämääräiseen keljuun oloon. Alkoi tuntua puristavaa tunnetta keuhkoissa...kuin ei sais tarpeeksi happea..ajatus ei pysynyt enää kirkkaana..hengitin enää keuhkojen yläosilla...

Maanantaina töissä olo kävi sit tosi kurjaks...ei auttanut Ventolin ja keskittymisestä ei tahtonut tulla mitään. Iltapäivällä, yritin tehdä koneella kirjallisia töitä..eikä homma pelittänyt, kunnes työkaveri sanoi mulle, että yritä jos happi auttais. No, happiviikset naamalla tein vajaan tunnin töitä ja ajatus alkoi kirkastuun ja hiukan oli helpompi hengittääkin.

Kotiin päästyä..jonkin ajan päästä olotila palautui huonoksi ja myöhemmin iski joku uusi flunssa, kuumeen kanssa.... olo kuin jyrän alle jääneellä. Yö meni höyryhengittäen ja vouoroin isoon vesipulloon pillillä puhaltaen, jotta saisin pikkasen enemmän hengityskapasiteettia keuhkoihin.

Tuo hapen hengitys oli nimittäin selvittänyt mulle, missä oli vika.

Aamulla..ei töihin puhettakkaan..hengitys yhtä pihinää ja aloin vielä siinäkin vaiheessa yrittään ensin, josko olis päässyt työkkäriin... ei puhettakaan Hussin työtrveyshuoltohan on vain ennaltaehkäisevää, ei sairaanhoitoa, sitähän Kela ei korvaa työkkärille. No, sieltä tuli neuvoksi..terkkari..

En ole heidän palveluitaan juuri käyttänyt, niin enhän ollut selvillä miten nykyisin sinne hakeudutaan. Vaik yritin netistäkin katsoa, niin sain kuitenkin väärän kuvan. Sh-soittotunnillaan vastasi aikas epäystävällisesti, että soitin väärään paikkaan ja ettei heillä ole enää lääkärin aikoja,..odottele klo 16 ja mene Jorvin päivystykseen... Mä yritin pihistä...ettei oikein henki kulje ja työkkäristä tiesivät, että teillä oli lääke-spirakin käytössä, jotta avaavat astmalääkkeet pääsisivät tehoamaan. Motkotus puhelimen toisessa päässä vaan jatkui..jolloin multa pääsi itku ja kähisin; että kiitti, mulle riitti ja suljin puhelimen.

Tilasin  Diacorista ajan lääkärille parin tunnin päähän ja sinnittelin.

Sain uudet lääkkeet astmaan ja infektioon keuhkoissa, kortisonia suun kautta.

Eka imaisut "piipusta"...ja jukranpujut....pystyin hengittämään ja nuppikin kirkastui ja ajatus kulkee...

Kyllä elämä on taas ihanaa..
Eilen työterveyshoitaja, työkaveri vuosien takaa, soitti mulle kotiin; Miten sä voit...oletko saanut apua..hän on ollut huolissaan.
Kertoessani hänelle kuulumiset..hän kesken kaiken sanoi; Ihana kuulla jo äänestäsi ja hengityksestäsi, että asiat ovat paremmin.
Se että hän kuitenkin välitti, vaikkei resurssit ja työkkärin muuttunut toimenkuva enää ole entinen,se lämmitti sydäntä.

Vaikka sitä hoitaa potilaitaan hyvin ja ammattitaidolla, niin joskus sitä sokeutuu itsensä hoitamisessa...se tekee nöyräksi, huomata kuinka vajavainen sitä ihmislapsi on.

Nyt vain täytyy ottaa iisisti muutama päivä, että infektio keuhkoista rauhoittuu ja  saa yskittyä limat pois...

Sit lenkkeileen..järvenjään sulamista odotellessa...sit taas vesijuoksemaan... no, senverran hannari oon, että hiukka täytyy veden lämmetä ennenkuin sinne uskaltaudun.