Palatkaamme takaisin lentoasemalle....
käännyin..jonkin vaiston saneleman, tai sit vaan olin niin säikkynä.
Tämä painajaiseni oli tulossa kohti, käsi ojossa..selkeenä tarkoituksena riistää uudet silmälasini.
Ehdin ottaa ne käteeni ja pidin niitä niin kaukana itsestäni kuin vain pystyin.
Siinä vaiheessa huusin apua..kukaan ei tullut auttamaan...
Olin totaalisen jähmettyneenä paikoilleni..
Silloin tumma pitkä tullipoliisi saapui paikalle ja irroitti miehen kimpustani, vieden hänet jonnekin.
Sitt se alkoi...elämäni ensimmäinen paniikkikohtaus...tärisin aivan hillittömasti..eikä siitä meinannut tulla loppua. Henkilökunta yritti auttaa, mutten siinä tilanteessa ymmärtänyt, sitäkään vähää. Hakivat oppaamme paikalle, joka sai mut rauhoittumaan, mutta pelko oli silti sydämessäni.
Opas selitti ettei mun tarvitse pelätä, että joko mies ei pääse samaan koneeseen tai hänet sijoitetaan lentokoneen takapäähän ja mut eteen.
Siis odottamaan..lähtöä.
Seisoin yksin siellä taxfriin ylätasanteella, josta on näkymä ulos, lentokentän tulotielle.
Yht äkkiä näin kuinka Nikos kaartaa pihalle punaisella Hondallaan. Mielessäni käväisi, että voi noita kreikkalaisia..turhaanhan tulee, olen jo tullin toisella puolella.
Hetken kuluttua, hän kuitenkin saapasteli sinne ylös..kädessään oman puutarhan hedelmiä, pussissa.
Hän oli vihainen, oli kuullut tullipoliisilta, joka oli hänen ystävänsä..mitä oli tapahtunut..
Siinä sitä sitt hyvästelimme ja minä hassu jakelin kukkakimpustani kukkia, niille jotka olivat mua auttaneet. Sekoohan sitä suomityttö vähemmästäkin.
Lentokoneessa henkilökunta oli laitettu vahtimaan, ettei mies siirry sieltä takaa häiriköimään mua.
Kun olimme nousseet lentokorkeuteen, lentoemäntä ojensi mulle elämäni ensimmäisen konjakin selittäen, että tärinäni lakkaa ja se rauhoittaa.
Koti Suomessa ympärilläni oli turvamuuri ihmisistä kunnes pääsin taxiin.
Seuraavana päivänä alkoivat uhkasoitot...hän tulee ja tappaa mut ja poikani..
Paniikkitärinä alkoi taas...soitin rikospoliisille...he eivät voi tehdä mitään niinkauan, kun mies ei ole Suomessa käynyt kimppuuni..
Voi herrajumala... Jos hän tulee oveni taakse, niin soita sitten..kyllä he tulevat.
Ei niin voi elää...
Menin lääkäriin ja sain sairaslomaa ja matkustin poikani kanssa maalle viikoksi.
Vielä aloittaessani työt pelkäsin pitkän aikaa meidän henkemme puolesta.
Onneksi en ole koskaan sen jälkeen kuullut mitään ko.miehestä.
Sen kesän aikana toivuttuani, mietin..jos annan tämän kauhufilmin vaikuttaa, enkä matkusta Kosille uudestaan, niin pelko vie musta voiton.
Niimpä matkustin poikani ja tanssiparini kanssa syksyllä sinne uudestaan ja siitä alkoi toinen jakso elämässäni..kaunein ja tapahtumarikkain..
Tähän mennessä olen käynyt siellä ainakin 12 kertaa..ja rakkaus kreikkalaisuuteen alkoi silloin ja jatkuu edelleenkin.
Siitä huolimatta, vaikken suostunut muuttamaan sinne, enkä vastannut myöntävästi kosintaan.
Kreikka on jollain tapaa mun sielussain..varmaan aina...
10 kommenttia:
Onneksi kaikki järjestyi hyvin ja oli auttavia ihmisiä ympärilläsi!
Nyt jälkeenpäin, kauniit muistot, himmentää nuo pahat. Hyvä kun voitit pelkosi ja matkustit uudelleen.
Hyvää sunnuntain jatkoa, Sinulle:) -Kreikkaan ikävöivä...
Niitä hyviä muistoja on todella tullut jälkeenpäin paljon ja kyllä siltä kauhureissultakin jäi kivoja muistoja. Eikä niitä pahoja tule muisteltua, kuin tälleen erikoistapauksessa.
Olen tänään koko päivän siivoillut hissukseen, voimat palaa hitaasti, ja kuunnellut kreikkalaista musiikkia...kaipuuhan siitä tulee..
Kaunista sunnuntai iltaa Sullekin.
Pantelis THALASSINOS KARAVIA HIOTI :D
Luin järkyttyneenä kertomustasi menneestä matkasta. Sen kirjoitit niin hyvin, ettei ollut vaikeuksia eläytyä, joten tuntemuksetkit koin mukanasi eläytyen.
Sinä olit rohkea kun jäit sinne Kreikkaan jatkamaan lomaasi kaikesta pelostasi huolimatta, ja hyvä että jäit. Voitit pelkosi.. ? Moni (no, jokunen) joilla olen kuullut olleen liki samanlaista, ovat lentäneet kipinkapin Suomeen, ja ainakin yhdellä on edelleenkin traumoja kauan sitten tapahtuneesta.
Tuollaista ei soisi kenenkään kokevan. Mutta ihanaa, että se omalla tavallaan poiki jotain suurenmoista, hyvääkin. ! :)
Plaris, tätäkö tarkoitit..??
http://youtu.be/SBGeLOduqwo
vai tätä; http://youtu.be/k-wGu3YAn04
Orvokki..sanos muuta.
Vaikka se kuukausi oli kauhea henkinen shokki ja aiheutti pelkotiloja, niin se että matkustimme uudestaan Kosille, sai mut avautumaan saaren kauneudelle ja pelot unohtuivat.
Olemme edelleen ystäviä pelastavan kreikkalaiseni kanssa ja monen muun kosilaisen.
Ajatteles, tämä toinen pelastaja..tullimies...oli silloin kauan sitten luonamme viikon lomalla..silloin suremassa kihlauksen purkautumista. Enhän voinut kieltäytyä, kun Nikos sitä pyysi..olivathan he mua auttaneet niin paljon.
Se oli tämän tekstin Suomennos :D
ΠΑΝΤΕΛΗΣ ΘΑΛΑΣΣΙΝΟΣ ΚΑΡΑΒΙΑ ΧΙΩΤΙΚΑ....
Auts...sä tietty osaat kreikkaa..mä en sitä oppinut kuin muutamia sanoja.. Kalispera..gala..meniks se niin..?!
Surullista, mutta hienoa, että jait tämän kanssamme ja että jaksoit jatkaa eteenpäin. Kauhuloma toi mukanaan paljon hyvääkin, rakkautesi Kreikkaan...
Milena, sisimpääni jäi todellakin rakkaus kreikkalaisuuteen ja tietty voi spekuloida..olisko jäänyt, jos mitään ei olis sattunut.. Elämä on...arvoituksellista.
Lähetä kommentti