Kissatarinoita lapsuudestani..

Lupasin Mustikselle kissatarinan kuvien kera...

http://youtu.be/cymQtVw67W0 

 Kerroin Mustiksen blogissa,  miten sain ja hain veljeni kanssa ensimmäisen kissamme, Söpön ;

Siis ollessani 9-10v, lähdin veljeni kans fillarilla kolukaverini luokse katsomaan kissanpentuja, matkaa oli 6-7 kilsaa. Äiti oli varoitellut;ei sit mitään kissaa meille..muistakaa se. Juu ei....
Kisulit olivat aivan ihania..minä vanhempana sanoin veljelleni,kun pentua tarjottiin meille;Kun kisu on jo kotona, niin ei äiti sille asialle mitään enää mahda...
Fillarin taakse pahvilaatikkoon pentu ja menoksi...naukuihan se ja oli säikkynä siitä rytkytyksestä, kuoppaisella hiekkatiellä.
Kuinkas ollakkaan kesken matkan se pikku peijooni pääsi sieltä laatikosta ja vilisti pitkin metsää.
Hirvee hätä meille molemmille..siellä me sit varmaan puol tuntii juostiin pennun perässä.
Saimme kuitenkin kiinni ja matka jatkui. Aloimme miettiä matkalla kisulle nimeä ja molempien mielestä;Söpö oli ainoa oikea.
Mietinnän alle toinen asia; tarpeeksi hyvät selitykset äidille.. Tiesimme äiskän mielipiteen..kissa on yksi suu lisää..ei ole varaa ruokkia sitä.
Selityksemme olivat hyvät ja moninaiset ja kun äiti näki ihanan Söpön, niin kyllä hän muutaman päivän sisällä heltyi, vaikka ensin sanoikin, että viikon saa olla ja sit palautatte. Loppujen lopuksi Söpöstä tuli äidin lemmikki...istui aina aamukahvilla äiskän olkapäällä ja oli meitä vastassa kun tulimme koulusta.

 

Söpö oli siis valloittanut meidän kaikkien sydämet kotona ja kasvanut isoksi.

 Hän odotti pentuja ja oli aika viimeisillään. 

Olin tehnyt pahvilaatikkoon pehmustetun "kodin" hänelle ja tuleville kissanpennuille.

Oli myrskyinen ukkosenilma illalla. Veljäni ja mua pelotti kovasti, niimpä äiti teki meille siskonpedin lattialle, hänen kanssaan.

Olimme kaikki jo unten mailla, kun Söpö tuli herättämään mut..oli levoton ja aattelin, että nyt se poikiminen varmaan alkaa. Hain laatikkokodin viereeni ja laitoin Söpön sinne makoilemaan ja yritin jatkaa uniani..sammutin valot. 

Salamat välähtelivät niin voimakkasti, että koko huone oli aivan valoisa, hetkittäin. Kissa hyppäsi melkein samantien viereeni takaisin. Sama rumba käytiin 2-3 kertaa ja aina kissa tuli viereeni takaisin. Lapsenmielessäni ajattelin, no ei se ole valmis vielä poikimaan, nukkukoon sitt vieressäni.
Seuraavaksi havahduin nau`untaan ja siihen, että jalkaani vasten oli jotain märkää...lapsivesi luultavasti.

Laitoin valot päälle ja näin jotain olevan tulossa Söpön peräpäästä. Nostin hänet taas laatikkoon, josta hermostunut kissa meinasi loikata heti pois. Tyynnyttelin, silitin, juttelin jääden viereen ja vihdoin alkoi jotain tapahtua.

Ensin kuin varmistukseksi Söpö katsoi mua, että olen varmasti paikalla ja sitt alkoi ponnistukset...jokaisen pennun jälkeen Söpö katsoi mua ( ihan varmasti..ylpeänä..uskokaa pois.. ) viisi pientä, ihanaa kissanpentua, joita äitikissa hoivasi ja puhdisti niin luonnollisesti, vaikka olivatkin ensimmäiset pennut. Kun urakka oli ohitse, niin sen jälkeen sain mennä nukkumaan ja Söpö jäi tyytyväisenä laatikkokotiinsa pentujensa kanssa.

Aamulla kun  pikku-veljeni heräsi ja huomasi kissanpennut, hän tuli herättämään innoissan mua. Kuullessaan että olin ollut "mukana synnytyksessä "...ilo vaihtui hetkeksi kiukuksi...miksi sä et herättänyt mua katsomaan..
No, äkkiä se vaihtui iloksi ja riemuksi takaisin. 


Söpö teki monet pennut sen jälkeen, muttei enää vaatinut mua tai ketään muutakaan viereensä vartioimaan.

Näissä kuvissa Söpö on jo vanha..ainakin 8-9 v ja varmaan neljännet tai viidennet pennut  ovat mulla sylissä.

                                              
Söpön poikanen; Mirri